Kas niin, anna kaupan kulkea, ha, ha, ha. Jumala siunatkoon akkaa, siellä missä hän on — tulee muutama hauska päivä hänen kuolleella tomullansa.
* * * * *
Tuolla mytyllä. jonka vanha Martha, Neiti Julianan entinen kamarineitsy ja apuri, antoi papille, oli seuraava päällekirjoitus: Herra kapteeni Berndtsson, Valdemarsborg.
Mytty oli sangen iso ja hyvin pitsierattu, se oli tuon vanhuksen sovinto-työ; mutta sellainen, jota ei annettu, ennenkuin hän, vapaa siitä rangaistuksesta, mitä se sisälsi — makasi haudassa.
PÄIVÄ ALGERIASSA.
Kuinka pitkä ja vaivaloinen eikö sivistyksen taistelu barbarilaisuutta vastaan ole? Se on jatkuva luominen taitteinensa, vuosisatoinensa, jota tarvitaan muodostamaan muutamaa tuumaa ruokamultaa, jossa jalommat kasvit voipi itää. Mutta joka taholta tunkee kansallisuus raakuuteen, väkivallalla, viekkaudella ja ristinmerkillä — kaikki keinot, hyvät ja pahat, vaikuttavat samaan suuntaan — sillä kaikkein yhteinen vaikutus on kuitenkin se jonka Jumala on määrännyt. Sivistykseen täytyy raivata tietä, täytyy levittää ensimmäistä ruokamulta-kerrosta pinnalle, ennenkuin kristillisyyden rauhanpalmu saattaa juurittua. Siten työskentelee teollisuus ja sivistys kaikilta puolilta tutkimattomaan Afrikaan ja täytyy viimeinkin kohdata sen sydämmessä — ei mitään paikkaa saa olla maan päällä, joka ei kerran tunne todellista Jumalaa.
* * * * *
Yö oli ollut jotenkin kylmä, tavattoman kostea ilman-alan suhteen, ja kun aurinko nousi vuorten takaa, loisti kaste yrttien lehdillä, kuten puhtaimman veden timanttipisarat.
Bivuakivalkeat olivat sammuneet — ainoastaan siellä ja täällä nousi kaita savun kieli ylös tummansinistä, kirkasta taivasta kohden.
Afrikalainen muukalaislegiona oli sijoittunut yhteen näistä mielyttävistä laaksoista, jotka siellä ja täällä, vihreinä ja vesirikkaina, ovat kuni keitaat siinä muuten afrikalaisessa ja auringon paahtamassa Algeriassa. Mutta täällä, jyrkkien kallioiden ympäröimänä, puettuna tropiikisen ilmanalan rikkaalla kasvistolla ja ainoastaan nuo paljaat huiput alastomina ja ruuminpunaisina, oli laakso, jossa myrtti ja tamarinttipensaat tiheissä joukoissa makasivat kuni lepäävät sotilaat vallilla, sillä aikaa kun orangipuut, nääntyneenä valkoisista, hyvänhajuisista kukistansa olivat kuni vedettit, joiden tehtävänä on muiden vartioiminen. Täällä levättiin, voimia ja tietoja odottaessa.