Etujoukko oli ehtinyt metsään, — Kabylit karkoitettiin sieltä ja he pakenivat taasen soliensa kautta, innokkaasti muukalaislegionan ja Afrikalaisten jääkärien seuraamina, jotka tussareillansa varmaan osaavat viholliseensa.
Ei viipynyt kauan, ennenkuin tuo petollinen hyökkäys oli takaisin lyöty, ja pieni metsä kaikui haavoitettujen valituksista ja kuolevien korisemisesta.
Tuo nuori sankari, jonka univormun muutamat kuulat olivat reväisseet, jotka näkyivät tahtovan armahtaa häntä, järjesti taasen väkensä. — Monta puuttui. Pelastakaamme haavoitetut, sanoi hän — muistakaa, jääkärit, ett'ei kukaan, joka on haavoitettu, ole meidän vihollisemme, hän on kärsivä ihminen.
Hyvin sanottu nuorelta kreiviltämme, mutisi vanha urhio; mutt'eivät nuo ruskeat kabylikoirat ole oikeita ihmisiä — täällä Afrikassa on oikeita apinoita, jotka tahtovat olla ihmisen nimessä.
Kuitenkin alettiin etsiä haavoitettuja. Feliks itse näytti esimerkkiä. Haavoitettu Kabyli makasi pienen metsän laiteella — hän valitti, hän rukoili, hän väänteli tuskissansa — silloin ratsasti Feliks, häntä auttamaan; mutta tuskin oli ehtinyt kymmentä askelta lähelle, kuin hän kaatui, luotin lävistämänä, joka oli sattunut lämpimään, sykkivään sydämeen.
Tuo nuori sankari horjui ja kaatui hevoisesta, tuon haavoitetun
Kabylin, — joka nyt oli terve, — rientäessä metsään ja kadotessa.
Salamurha! salamurha! huusivat sotilaat, eivätkä he antaneet sitten mitään armoa.
Feliksin ystävät hautasivat hänet sen laakerin juurelle, jossa hän kaatui. Se, joka rakastaa miehuutta, tuota puhdasta sotilasluonnetta, se, joka uskoo, että kaunista rataa on silvottu, ja että kokonaisen suvun muistot valvovat tämän puun ympärillä, taittaa, Algierissä käydessänsä, oksan laakerista, yhtähyvin kuin siitä, joka on Virgilius'en haudalla, tai pisarapiilipuusta Sanct Helenalla.
Maakunnasta tuli pian rauhaisa ranskalainen alusmaa, ja tuon nuoren sankarin ystävät panivat hänen haudallensa kiven, jossa oli seuraava kirjoitus:
Tässä lepää
FELIKS OLIVERSKÖLD
Valdemarsborg'in kreivi,
viimeinen suvustansa, isillensä ja isäinmaallensa verraton.