"'Amanda, sinä olet ollut ylpeä, pöyhkeä ja röyhkeä köyhille ja matelevainen ja pelkääväinen mahtavien edessä; sinä et pääse tänne sisälle'.
"'Suloinen Pyh Pietari, minä olen istunut suljettuna konttooriin koko ajan ja minä olen vaan kurkistanut ulos avaimenreijästä toisinaan, ja minusta ovat he kaikki olleet hulluja; sitäpaitsi niin se oli vaan puetettu rukinpää minun sijaisenani; minä olen istunut koko päivän samallaisena, mutta minä en ole koskaan saanut muuta kuin tirkistää vähäsen'.
"'Hänellä on oikeus', — sanoi poika, jonka siivet olivat kasvaneet joutsenen siipien kokoisiksi ja ne kiilsivät kuni helmitetty hopea, — 'hänellä on oikeus; salahuoneessa, jonka ylitse maalliset otukset ovat kulkeneet ylös ja alas, on lapsi istunut koko ajan ja leikkinyt muistoinensa, viattomine ajatuksine ja minun kanssani'.
"'Mutta kuka olet sinä?' — kysyi tyttö; — 'me olemme kauan olleet tuttuja'.
"'Minulla on kolme nimeä: Toivo, silloinkuin minua rakastetaan — Kuolema, silloin kuin minua pelätään — Totuus, silloin kuin minut tunnetaan, jonka lapset aina tekevät, niinkuin sinäkin'.
"Ja taivaan portit aukenivat, ja Pyhä Pietari kumartui lapsen edessä; sillä Vapahtaja on sanonut: 'Sallikaat lasten tulla minun tyköni!' Totisesti, totisesti sanon minä teille, jokainen, joka ei ole niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle".
— Mitä pidätte kertomuksesta? — kysyi Göthilda.
— Kiitos! hyvin, suloinen Göthilda.
— Tiedättekös, nyt minun mielestäni on, jos tuo lapsi olisi vanha muori ja minä tuo toinen.
— Nyt on ruoka valmisna, — sanoi äiti, sisään tultuansa.