— Onko teillä ollut hauskaa?
— On, sanoi Maria; — Berndt, hän vei meidät korkealle vuorelle, mutta
Göthilda on vienyt meidät aina ylös taivaasen.
— Nyt — sanoi isä, — saadaan nähdä kenestä Loppiaiskuningas tulee; puurossa on manteli, ja joka sen saapi, hänestä tulee kuningas.
— No, sitten se olen minä tai isä, — sanoi Berndt, — tai sinä, — lisäsi hän, — sillä valta-istuin ei saa mennä vaimon puolelle, aina sittenkuin kuningatar Kristina tuli paavilaiseksi ja Fredrikin puoliso antoi pois ruunun.
— Jumala paratkoon, kuinka hän on rikkiviisas, — arvikoi Maria; — mutta niin paljon mekin tiedämme.
— No, mutta kenestä sitten kuningas tulee? — kysäsi väliin jokainen.
— Se taitaa minusta tulla, — hymyili Göthilda.
— No se on hyvä, sinun hallitukseesi olen minä tyytyväinen, — sanoi Berndt; — jos Mariasta olisi tullut, niin olisin minä paikalla tehnyt kapinan.
— Ja se, aprikoi Maria ivallisella muodolla kauniissa silmissänsä, — tulee tiedän mä siitä, että sinun ruunusi nyt on ehjä.
— Hm, — mutisi Berndt, joka ei taasen tahtonut takaisin tuohon lakki kapitteliin.