Ei vastausta.
Sisarukset hypähtivät ylös. — Göthilda makasi nukkuneena ja hymyilevänä — mutta hän ei hengittänyt. Silloin Maria juoksi isänsä tykö ja sanoi: tulkaa Göthildan luo … nyt ei ole Göthildan laita oikein, minä en uskalla huutaa äiteä.
— Miks'et, lapseni? sanoi kapteeni. — Göthilda on mennyt ylös tähtitikapuita myöten… Eikö se ole niin!
Ja hän seurasi häntä ja hän näki tuon pienen ruumiin.
— Äiti, Göthilda on Jumalan luona! oli ainoa mitä kapteeni sanoi. —
Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!
Vaan Joulukuusi sai palaa koko yön juhlavuoteen ääressä, missä vuoden kuningatar uinahti.
SUKUKARTANO.
Jotakin pulmallista riippuu aina, vieläpä on jotakin kauheata ja aaveellista vanhoissa sukukartanoissa. Niitten historia onkin koko sukukuntamme historia; niitten vanhat muurit ovat olleet monien miespolvien todistajina, jotka syntyivät ja menivät pois, yksi toisensa perään.
Tuo sama on kai tapahtunut jokaisella asutulla paikalla maanpalloa; sillä jokaisella ihmisellä on, niin aristokraatilliselta kuin tuo kuuluukin, sukuperänä, jonka aika menee takaisin historiaan alkuun, ja sen vuoksi ei tarvita muuta todistusta, kuin, että vaan ollaan; mutta ei voida seurata tätä sukuperäluetteloa, eikä nähdä jaksoa ja siis uskotaan, että meidän edessämme on useampi kuin yksi ainoa mutka.
Toisin oli Valdemarsborg'issa, jonka salissa esi-isien kuvat riippuivat ajanlaskullisessa järjestyksessä.