— Ja enempi? — kysyi kreivi.
— Minä en voinut malttaa mieltäni; mutta eräs ystävistäni, tyven luonnoltansa, sanoi: Minä olen merkinnyt kaikki annisteet, niin hyvin hänen kirjeistänsä, kuin myöskin niistä, jotka hän on mustaukseksi saanut, sillä se mainitaan vasituisesti jokaisessa.
"No, mitä tuo hyödyttää?
"Sinä et voi hallita itseäsi, anna minun toimeta, sanoi minun ystäväni, — sinä et saa tehdä mitään.
"Minä mietin muutaman päivän melkein tainnuksissa ilman ajatuksia, ilman tunteita, paitsi jokseenkin viiltäviä oli minulla, jotka mursivat minun sielun rauhaani. Vihdoinkin tuli ystäväni.
"No, sanoi hän, — nyt saadaan vähän valoa asiassa. Tässä, — jatkoi hän, — on todistus kenraalipostikonttorista, ettei mitään kirjettä ole tullut kreivi Frans Olivesköldille eikä mainittuina päivinä ole täältä yhtään kirjettä mennyt Vallköping'iin.
"Minä tartuin paperiin vapisevin käsin.
"Siis teemme me käynnin heidän liittolahossansa.
"Me menimme siis sinne, ystäväni olisi puheenjohtajana. Hän pyysi, että me taasen saisimme nähdä kirjeet. Frans epäili, mutta hän jätti ne, kun me muistutimme ennen nähneemme ne samat.
"Akseli, tässä, — sanoi ystäväni, — tahtoo nähdä nuot onnettomat kirjeet, jotka saattoivat hänet hairahtamaan.