— Vaan ei liiallinen… Näitä kutsutaan hyviksi perheen äideiksi. Tahi myöskin pitää heillä olla muutamia kulta-tynnyriä, ja silloin ei heillä tarvitse olla edes auttavaa ymmärrystäkään ja vielä vähemmin mieltymystä, ihanuutta ja kaikesta tuosta puhutaan.
— Niin, avioliitto on ollut kauppa-asiaksi, se on tuo vaimo parka, jonka täytyy ostaa itsellensä miehen, muuten jää hän tulematta.
— No niin, äitiseni, niin kelpaan minä kumminkin koti-opettajattareksi.
— Varjele minua! Ei, lapsi, kuole ennemmin kuin että tulet koti-opettajattareksi; sitäpaitsi ei sinun tarvitse sitä, sillä minun osani pesässä ei ole vähäpätöinen, ja jollei se ole kyllin hankkiaksesi itsellesi loistavaa naimiskauppaa, niin saatat sinä kuitenkin tulla säädyllisesti naiduksi, tulla kapteenskaksi tai majurskaksi, asessorskaksi tai joksikin sellaiseksi. Arvonimesi pidät sinä kaikissa tapauksissa.
— Mutta, hyvä äiti, kuinka meidän oikeastaan tulee olla Liinaa kohtaan.
— Niin, viekäämme hän tänä iltana salonkiin. Tämä on hänen kahdeksastoista syntymäpäivänsä, ja minä ehdottelin Anton'ille, että se vietettäisiin kemuilla ja tällä tavalla… Anton on sangen heikko tytön suhteen.
— Mutta hän on siihen varsin tottumaton. Tietääkö äiti, tuolla alhaalla maaseudulla rovastinnan tätinsä luona on hän elänyt kotoisana koko ajan. Taussimaan on hän kuitenkin saanut oppia ja lukea koko joukon kirjoja ja käydä talouden toimissa … mutta Jumalani, äiti, vieläpä hän taitaa leipoa rinkilöitäkin, ja pieniä, pieniä sokerikorppuja, siitä puhui hän eräänä päivänä. Tuolla tädillä on niin pieniä korppuja, tietääkö äiti, että saattaa panna koko pivollisen jokaiseen kuppiin.
— Se on vanhaa tapaa.
— Vai niin … kuitenkin niin en minä tiedä kuinka tulee olla Liinaa kohtaan.
"Kuinkas mamselli Liina voi?