— Niin, se on selvä, muuten ei kai sinun tätisi olisi niin itsepäisesti tahtonut, että hänen pitäisi tulla tänne sinun kanssasi … meidän perheesemme ei hän sovi, tuo hyväntahtoinen ihminen; mutta koska sinä olet niin tyytyväinen, niin…
— Niin, minä olen hyvin tyytyväinen, hyvä äiti.
— Istu, Liinaseni. kuules, lapseni, sinä olet nyt suuri tyttö ja sinun tulee ensi kerran tänä iltana näyttäytyä maailmassa.
Liina katsoi alaspäin.
— Ei sinun tule katsoa alaspäin, sillä asia itsessänsä ei ole niin mitään. Mutta Liinaseni, oliko teillä mitään kanssakäymistä tuolla alhaalla tätisi luona?
— Oli.
— No, se taisi olla pitäjäläisten kanssa?
— Niin.
— Vai niin. Oliko ketään arvokasta heidän joukossansa?
— Oli, äiti, suuresta arvosta.