— No, kutka sitten?
— Niin, professori Ekner, jalo, taidokas mies, ja eno sitten ukko, joka…
— Vai niin, ainoastaan ukkoja. Mutta eikö siellä ollut ketään, jolla oli oikeastaan jonkunlaista arvoa?
— Minä en ymmärrä äitiä.
— Jumalani, lapsi, eikö siellä edes asunut mitään köyhää paroonia pitäjässä, ei siellä ollut mitään kamariherraa?
— Ei.
— Eikä mitään kamarijunkkaria?
— Ei.
— No, mitä siellä sitten oli?
— Niin, eräs hovijunkkari.