PUIMASSA.
Varsta ota, kumppanikin, kourahasi vaappumahan,
unen maita utaloita hamutessa hämyläisten!
Sujutetaan, taputetaan teriä näin sitomien
eloon sekä iloon toki heräävien heräämihin.
Tiitisetkin ahkerina piipertävät tahtiansa:
hitsi tää, hitsi tää, hitsi tää, tää, tää!
Kääntelijä, väisty vähän, taas jo tässä käännytähän!
Tytöt nykii, pojat takoo, jyvät putoo, sato sakoo.
Tiitisetkin oksillansa piipertävät tahtiansa:
hitsi tää, hitsi tää, hitsi tää, tää, tää!
RAITIS. PUHDAS, KIRKAS!
Valon veljyt, ole raitis,
kuni raitis helohuomen,
kevättuoksu ahotuomen,
meren myrskyävän ahto,
merimiehen terästahto!
Valon veljyt, ole puhdas,
kuni puhdas kedon laiho,
ikikauneuden kaiho,
kesäillan kajorusko,
kevätaamun ylin usko!
Valon veljyt, ole kirkas,
kuni kirkas sädelaine,
teon tuonettoman maine!
Ole uuden ajan koitto,
helakoi kuin hyvän voitto!
PAISUVAT VEDET.
Pelätkää, maailman myrkyttäjät,
vapiskaa, viinojen tyrkyttäjät!
Kuohuvat syvyyden lähteet,
taivahan akkunat aukenevat,
paisuvat veet: lukot laukenevat,
viinat ne hukkuu — ja tähteet!
Pelätkää!
Heretkää, maljojen maistelijat,
lakatkaa, tuhon esitaistelijat!
Lempivä kansaansa, lastaan
ei ole pikarien kalistaja;
valvova nuorison valistaja
potki ei tutkainta vastaan.
Heretkää!