OPPILASLAULU.
Meidän on aamujen auringon ihanuus,
meidän on laulava, kukkiva kevät;
meillä on toivojen vetreä vihannuus,
sielussa lainehet läikkyilevät.
Kasvamme hyviksi ja
suuriksi,
kansamme jyviksi ja
juuriksi.
Maailmat mielessä väikkyilevät!
Oppia tietoja, tottua vakavaan,
välttää väärän ja oikean seko,
juurtua lempeen suurehen, jakavaan,
niistä on koottava korkea keko.
Kasvamme hyviksi ja
suuriksi,
kansamme jyviksi ja
juuriksi.
Tiedosta tahto ja tahdosta teko!
Tahdomme onneksi kalliin kotimaan
uhrata työmme ja intomme palon.
Tahdomme tarmolla varttua sotimaan
puolesta puhtahan, raittihin, jalon.
Kasvamme hyviksi ja
suuriksi,
kansamme jyviksi ja
juuriksi.
Voimia suokoon Valtias valon!
SATAKUNNAN SÄVEL.
Singahda, sävel, kuni ukkosenvaaja,
Satakunnan maisemat armahat avaa!
Maa miten laaja ja kansoa taaja,
heimoa uljasta, uurastavaa!
Ääriltä Pohjanlahen aavimman meurun
liitäös läikylle Längelmäen, Keurun,
päällitse peltojen, vaarojen!
Kaartaos Pyhäjärvet kirkkahat, vakaiset,
ylätasot Ätsärin takaiset,
vieritse salojen ja virtain haarojen!
Pyynikin käyös ja Kangasalan harjat,
intosi yltyy, hehkuhun herää!
Saarien karjat ja salmien sarjat
työntävät tenhon ja sointujen terää.
Nähkösi taikoja taivahan pirtain:
välkkyjä Kyrösveden, Ruoveden, Virtain!
Missä on mainittavampia?
Kokemäen valtimo kuohuvin jokia on,
virtojen vuolahin Nokia on,
Tammer- ja Kyröskoski ei ole lampia!
Terve, oi, Tampere, Pori sekä Rauma!
Viljemmät vielä on kyliemme kujeet:
peltojen auma ja lehmien lauma,
silakat ja siiat — Satakunnan mujeet.
Kuule, ken peltoja pieniksi soimaat:
Entäpä Eurat ja Kokemäet, Loimaat?
Virtojen rinnat on uhkeat!
Tykkivät höyryt ja tehtahat savuiset,
metsien helmatkin havuiset,
Raumanmerellä on purjeet muhkeat.
Kummia kertovat kiukahat hiiden,
aukee elontarut, kätketyt kiviin.
Löytäjät niiden ja luiden ja piiden,
käykää nöyrinä kunniariviin!
Nähkää Henrikin uskonnon hurmaa,
hänen, jonka esiajan sankari surmaa!
Nähkää voitetun voittavan!
Uomahan sorron ja taantuman uhoovan,
nuijasodan tappion tuhoovan,
nähkää vapauden vuorilta koittavan!
Kansa, mi yössäkin taistella tohti,
käynyt ei karhuja, halloja pakoon,
kallista kohti se kulkunsa johti,
vaivu ei ahkeran auransa vakoon.
Ken takatalvetkin Ilmarina hyörii,
silläpä myllynkivi Sampona pyörii,
toivojen taivas ei kelmeä.
Järvistä virtoja ulappahan vapaasen —
Noudata, nuoriso, tapaa sen!
Vaalios valistuksen heimoushelmeä!