Soi lehdon peipposen riemukieli,
miks' oisi synkkänä ihmismieli!
Sai leivo laulaen taivahalle,
myös toivo nouskohon korkealle!
SUOMEN KIELI — HUOMENMIELI.
Laula, ystävä, Suomen säveltä, laula,
kieltä kumarra Väinön, ylintä kielien!
Ailahtakohon maan ja ulapan aula
kaiun kohota taakse pilaripielien!
Kallis kuni on henkesi sekä kantajasi,
ylhät elämän voimat alati haihtumattomat,
sinnes pyhä on suomi, elämänantajasi,
äidinkielen vaakavallat vaihtumattomat.
Kieli Kalevan, loitos lumosi johda,
korkealle sä kansan kohota kuntoa!
Suunnan suvisen kilpakylihin hohda,
uutta sytytä Suomen yhteystuntoa!
Kohlujas älä kosta, ylevä valtiatar!
Päivän uhaten taaskin pimeän turmioisena
usvan ylitse lennä, ihana haltiatar
Suomen kieli, huomenmieli-hurmioisena!
KALEVALA.
Kuni maassa vaara Louhen vallan öisen,
sini meillä hehku hengen Väinämöisen.
Kuni Suomi köyhä töiden aatelista,
sini into Sammon seppo Ilmarista.
Kuni Pohja kylmä, kansa jäykkä, jäinen,
sini tenhovi mieltä tuntehen Lemminkäinen.
Sini Kalevalamme kansan kantajuurta,
kuni usko, luonto, itse elämä suurta.