ÄIDIN SIUNAUS.
Pois sä lähdet luota äidin, taaton;
taivon Taatto kanssasi matkaa.
Uupuessa kohta omies saaton
aina Luoja laupias jatkaa.
Alku viisauden on herranpelko,
peljäten sä päädy et harhaan.
Sulla tiesi virvatulista selko:
Suurin suunnan näyttävi parhaan.
Yksi määrä meidän ihmislasten:
Taivastausta maanelon uomaan!
Viime kerta äidin sydäntä vasten,
painu sitten Herramme huomaan!
MYÖTÄVIRTAA.
Suurena, maailma, aukenit ennen,
suurta mä haaveilinkin.
Outona tullen ja tuttuna mennen
jätän minä seutusi minkin.
Kiihtyös, vauhtini, mielisin koittaa,
miten mua Vellamo nieli!
Taistella, voittaa, taistella, voittaa,
niinhän on miehien mieli.
Missä on vaarat, äitien luomat?
Tässä on mies, joka tohti!
Venhossa airot, hangassa ruomat
laskea kuohuja kohti!
MAAILMAN REUNOJA PÄIN.
Mikä riemu on pyörällä polkea näin
tämän pyörivän maailman reunoja päin,
kas näin, kas näin,
ohi lehtojen, taakseni liiteleväin,
yli niittyjen, notkojen, kumpuin!