Sivu suihkivi pellot ja kartanot noin,
maat kirkkahin järvin ja koskisin join,
kas noin, kas noin!
Kun kohtaan neitoja ruusustoin,
niin nalja se nauruna kukkii.
Kera tuulen ja lintujen lennän mä niin,
tulen seutuihin seutuja oudompiin.
Oi niin, oi niin!
Tulin veikaten maihin vieraisiin.
Oman varjoni kanssa mä kilpaan!
IKÄVÄ.
Ikävöinnin ikuisuutta, oi,
mikä olla ikuisempi voi?
Lyhyt hetki ilon retki sees,
kuni syttyi, sini sammui koi.
Keväthempi, kesän lempikin
yhä kiehtovan ne kaihon toi.
Toden usko, unen rusko, ah,
pysyväistä nekin vaiteloi.
Kohos toivo, putos voivottain.
Pian talvi elon raunioi.
Ikävöinti ikuisinna soi.
Mikä kaihon meren kammitsoi?