Toinen ilta Rias-Matin luona.
Illaksi kutsutut pyssymiehet saapuivat vähitellen, ja keskustelu pyyntiretkistä sujui lakkaamatta, ainoastaan tavallisten kättelemisten keskeyttämänä. Viimein oli miehiä koossa enempi kuin edellisenä iltana. Totilasi kädessä tahtoi jokainen lisätä jotakin siihen, mitä jo oli sanottu, ja he nähtävästi nimenomaan tahtoivat, että minun muistiinpanoni tulisivat oikeiksi. Elävästi ja selvästi kuvailtiin hyvästijättöä ja lähtöä saarelta. Edellisenä sunnuntaina kaikki retkelle lähtijät käyvät Herran Ehtoollisella, ja kodeissa vietetään lähdön edellinen päivä suurena juhlana, kaikki juhlapuvussa ja isät neuvoen lapsia edistymään hyvässä ja olemaan kuuliaiset ja tottelevaiset äideillensä. Matka Bergön Gaddkallaan ja sieltä avomerelle jään laitaan kuvattiin laveasti. Rias-Matin nuoruudessa läksi joka vuosi aina 38:kin venekuntaa monilukuisten saattajien seurassa; vaimot seuraavat aina miehiänsä jään laitaan asti, jossa suullinen ero tapahtuu. Paljain päin veisataan virsi (uusi ruots. virsik. n:o 397 v. 4-6).
Nyt kun ainoastaan Korsnääsin, Petalahden ja Moikipään pyytäjät seuraavat bergöläisiä pyyntiretkille, ei enää lähde niin monta venekuntaa. Kuitenkin luultiin, että saalis ei ollut paljon suurempi ennen kuin nytkään, sillä kaikki venekunnat ovat viime vuosina tuoneet täyden lastin, aina 23:kin kymmenikköä. Täys'kasvuisesta harmaasta hylkeestä voidaan saada 13:kin leiviskää rasvaa ja 1 leiviskästä saadaan 3 kannua keitettyä rasvaa. Suuri osa saaliista on kuitenkin hylkeen poikia ja rantahylkeitä.
Näiden kokeneiden pyytäjien sanelemisen mukaan, kirjoitin muistiin, että suurta harmaata hyljettä on ainoastaan se yksi laji, mutta rantahylkeitä sen sijaan 4 eri lajia: 1) Pitkä rantahylje (långvikare) on suurin. Sitä on hyvin vaikea saada tapetuksi, se kun on erittäin valpas ja makaa tavallisesti nenä henkireiällä. 2) Punarintainen rantahylje (rödbröstavikare) on suuruudeltaan lähinnä edellistä. Nahka on maksankarvainen, rinnasta punaiseen vivahtava. Tämä hylje ei ole niin arka, mutta ei niin yleinenkään. 3) Pikku hylje (stegsäl) on pieni, tummanahkainen; oleskelee enimmäkseen ulkosaaristossa, harvemmin aukeassa meressä; on jotenkin "kesy". 4) Pitkä hylje (långsäl) on hoikka ja laiha, katselee lakkaamatta ympärilleen ja koettelee hyvin pyytäjän hiipimistaitoa. Harmaata hyljettä tavataan yleensä ainoastaan meressä, mutta kaikkia rantahylkeitä myöskin saaristossa avoveden aikana; niitä pyydetään verkoilla ja ammutaan mataloilta kallioilta, yksinäisiltä kiviltä ja uiskentelevilta jäälautoilta keväällä. Yleensä synnyttää sekä harmaa hylje että rantahylje yhden pojan, mutta joskus on tavattu kaksikin poikaa samalla emällä. Harmaa hylje synnyttää poikansa ylhäällä jäällä jo tammi- tai helmikuussa, mutta rantahylkeet kuukautta myöhemmin. Pojat ovat syntyessään sokeat ja verhotut likaisen keltaisella tai melkein valkoisella villaturkilla, jonka he luovat päältänsä jo muutaman viikon kuluttua eli samaan aikaan, kuin lakkaavat imemästä ja emä heidät ajaa veteen, jossa saavat vähitellen oppia ottamaan kalaparvista ravintonsa.
Ollessaan suuremmissa joukoissa jäällä pitävät hylkeet ölisevää ääntä, joka kuuluu tyynellä ilmalla ja heikkoon vastatuuleenkin hyvin pitkät matkat. Syyskesällä leikkiaikana, jolloin hylkeitä joukottain nousee äärimmäisille kallioille ulkona meressä, tappelevat koirakset ja pureksivat toisiansa pahasti, joista haavoista jää suuria arpia. Silloinkin hylkeet ölisevät niin, että se kuuluu peninkulmain päähän: se kuuluu kuin kuikan pitkäveteiseltä valitukselta ennen sateen tuloa. Leikkiminen tapahtuu rinta rintaa vasten.
Minä kysyin, minkä verran venekunta voi saada hyvin onnistuneen retken saaliista, ja kauvan arvostellen ilmoitettiin se enintään 5,000 markaksi. Rias-Matti sanoi suurimman hinnan, kuin hän oli saanut rasvasta, ollen 2 riksiä kannusta. Sen hän sai silloin, kuin ensi kerran möi hylkeenrasvaa Tukholmaan. Hän kertoi siltä matkaltaan monta tapausta, jotka huvittivat kaikkia, vaan minua enimmän. Antakaamme hänen itsensä kertoa.
Rias-Matin ensimmäinen matka Tukholmaan.
"Oli onnellinen pyyntiretki sinä vuonna. Kaksi venekuntaa oli meitä yksissä, kummallakin täysi lasti, ja kun kaikki jää merestä hävisi, olimme me Hanhikarin (Gåsgrundet) luona Östhammarin kohdalla Merenkurkun eteläpäässä. Setäni Erik Nyman oli kipparina meidän veneessämme ja Johan Vest toisessa. Päätettiin, että toisesta veneestä sai neljä miestä siirtyä toiseen ja siitä sen sijaan piti osa lastia siirrettämän ensimmäiseen ja sillä kuljettaman Tukholmaan. Muistan vielä varsin hyvin, miten ylpeä mielestäni olin, kun Tukholman matkalle määrätyn veneen päällikkyys annettiin minulle, joka olin vasta viisi tai kuusi vuotta käynyt mukana pyyntiretkillä. Toiset purjehtivat kotiin Bergöhön ja minä kahden miehen ja veneen kanssa purjehdin Tukholmaan, lastia niin paljo, kuin vene suinkin kantoi. Purjehdittuamme Ahvenanmeren yli sekä Arholman majakkamaan ja Björkömaan välisestä salmesta, laskimme koko matkan rantavesiä. Idässä Norrteljen lahden suussa nousimme illan tullen maalle kysymään tietä ja tiedustelemaan minkä mitäkin. Siellä oli talossa häät ja rannassa monta venettä. Oltuamme niin kauan pyyntiretkellä meren varassa oli meistä aika hauska pyöriskellä rospiggiläisten tyttöjen kanssa. Minä en kuitenkaan unhottanut Erik-sedän kehoitusta, että minun piti muistaa olevani kippari veneessä, ja keskellä valoista kesäyötä läksimme purjehtimaan; vaikka heikko tuuli olikin nokkavastainen. Me saimme veneesemme monta makeata leivosta ja muuta hyvää syötävää häävaruksista ja puolestamme lupasimme paluumatkalla tuoda Tukholmasta minkä mitäkin, jota he pyysivät. Me viivyimme monta päivää tiellä, koska usein purjehdimme väärään ja meidän täytyi käydä saarista kyselemässä oikeaa väylää. Monessa salmessa oli meillä kova vastatuuli, niin että saimme kaikin voimin soutaa kiskoa suurta hyljevenettä. Kaikkialla ihmiset tähystelivät meidän venettämme ja sanoivat sitä 'hirviöksi'. Mutta hauska oli matka ja avuliaat kaikki ihmiset.
"Muistanpa, mitenkä meille Furusundin luotsien luona monta tuntia syötettiin ja juotettiin kaikkea kyllälti ja meitä kiusattiin kertomaan kaikenlaista hyljeretkiltä. He itse kävivät joka kevät ulkosaaristossa ammuskelemassa hylkeitä uivilta jäälautoilta tai yksinäisiltä kiviltä. Kuten sanottu, hauska oli matka Ruotsin saaristossa, mutta hitaasti se kävi. Minä en ollut ennen nähnyt niin korkeita ja äkkijyrkkiä vuoria enkä niin pitkiä puita, kuin siellä kasvoi vuorten välisissä notkoissa. Monta kaunista asuntoa näkyi rannoilla, mutta paljon useampia niitä oli joka kerran, kuin uudestaan tein saman matkan, ja sitä olen tehnyt 18 kertaa. Kun ankaralla soudolla kihnutimme kovaan vastatuuleen erästä salmea, jossa toisella puolella on kaupunki, nimeltä Vaxholma, ja toisella sotalinna, kohtasimme valkopurjeisen laivan, korkean kuin kuunari, mutta runko matala kuin kevytlastisessa hyljeveneessä, ja kun se suurella vauhdilla tuli ihan lähelle meitä, näimme me, että se laiva ei tosiaankaan ollut suurempi hyljevenettä. Kultakirjaimilla oli keulassa nimi Ebba. Kaunis ja uljas se oli heidän Ebbansa kuin morsian Bergössä, ja me ihmettelimme, että se jaksoi kantaa niin paljon purjeita. Nyt minä sen kyllä käsitän, mutta silloin olin vielä nähnyt liian vähän. On näet niin että kaikki ihmiset tahtovat ilotella merellä, ja moni, jolla on kylliksi varoja siinä suuressa kaupungissa, rakennuttaa itselleen veneitä vain purjehtiaksensa merellä; ne veneet tehdään hyvin syvässä kulkeviksi ja niissä pidetään paljo pohjapainoa ja sen tähden ne voivat kantaa niin suuret purjeet. Kaunista purjehdusta se on; minä olen sittemmin monta kertaa nähnyt sellaisia veneitä. Vaxholman salmessa sillä kertaa olivat joka mies kannella laitaa vasten hajasäärin, lakit niskassa ja käsivarret kuin patakoukut, ja he osoittelivat nauraen meidän venettämme. Tulkaas mukaan pyyntiretkelle, pojat, ajattelin minä."
Kuulijat usein keskeyttivät Rias-Matin kertomusta. Puheltiin paljo, mitenkä pyyntimiehet muinoin itse möivät hylkeenrasvaa vähitellen eri satamissa, mutta nyt se useimmiten myödään koko saaresta kerrassaan jollekin kauppiaalle, joka sitte myö vähitellen muille, enimmäkseen karvareille, joille hylkeenrasva on välttämätön tavara. Minä palautin Rias-Matin kertomukseensa ensimmäisestä Tukholman matkastaan.