"Minä menin sisään ja sanoin: Jääkää nyt hyvästi ja kiitoksia vain hyvästä seurasta ja hyvistä virvokkeista, nyt minä lähden Bergöhön.
"He koettivat kiusata minua vielä viipymään, mutta kun minä en taipunut, saattoivat he minua ulos, ja siellä kauppias huusi esiin vaununsa ja sanoi: Ettehän te, Rias-Matti, osaa kaupunkiin, käykää nyt istumaan, niin saatte ajaa Laivasillalle.
"Kiitoksia paljon, sanoin minä, ja siinä me erosimme.
"Kun pysähdyimme Laivasillan luo, kiitin minä herraa, joka kuskasi minua, ja läksin astumaan hyljeveneelle, herätin toiset ja sanoin: Nyt minulla on rahat taskussa ja nyt me lähdemme vesille.
"Kaunis ilma meillä oli matkalla, ja viiden päivän päästä laskimme tähän rantaan, ja omaisemme olivat rannalla vastassa. Jukki, jolla nyt on pää harmaassa, oli silloin pikku poika tyllerö."
"Vanha Matti on nähnyt paljon maailmassa", sanoi emäntä.
"Kyllä, kyllä on," sanoi Jonk-Err, "ja hän muistaa, mitä on nähnyt, ja hän on aina katsellut hyvillä silmillä eikä koskaan pahoilla."
Sill'aikaa kuin Rias-Matti kertoi Tukholman matkaansa, oli Norrskatin Isakki istunut ja selaillut kertomusta karhunpyytäjästä Heinäkankaasta, ja toiset nyt kehoittivat häntä jatkamaan siitä, johon hän eilisiltana oli lopettanut lukunsa siitä metsämiehestä. Isakki olikin vain odottanut tätä lomaa ja alkoi heti sanella arvokkaasti ja juhlallisesti.
Minä en ollut hyvilläni tästä poikkeamisesta pois siitä keskustelun suunnasta, joka olisi paremmin soveltunut minun tarkoituksiini, mutta minä maltoin mieleni. Isakki pääsi sen jakson loppuun karhuntappajan kertomuksessa, jossa hän vietti talvisen yön salolla honkain juurella kituvan tulen ääressä, rohkea karhukoiransa sivullaan ja kaadettu karhu päänalusena.
"Ei hänellä siinä ollut mikään paha olla, luulen minä", sanoi Jonk-Err.