"Ei, kyllä Vilhelm Enströmin olo oli tukalampi, kuin Ullus-Gabbel pelasti hänet, kun hän jo makasi kuoleman kourissa tapetun hylkeen päällä kulkevalla jäälautalla", huomautin minä.
"Emme me luulleet hänessä enää olevankaan henkeä," sanoi Ullus-Gabbel, "mutta kuin kaadoimme viinaa häneen, niin virkosi hän kuitenkin." Hän kertoi lyhyesti sen tapauksen ja pyyntimiesten vaarat ajojäissä siinä kovassa myrskyssä.
Nyt oli lauantai-ilta, monta vaimoa oli vähitellen saapunut tupaan ja seisattunut ryhmään uunin luo, päähuivit kädessä ääneti kuuntelemaan miesten puhetta. Tuon tuostakin miehet ääneti ojensivat lasejansa vaimoilleen, jotka maistelivat imelää, vaan väkevää juomaa. Jopa oli aika kulunut myöhäiseksi, ja vieraat läksivät kotoihinsa.
Hyvästellessä minä kehoitin pyyntimiehiä palaamaan huomenna iltapäivällä, sillä minä tahdoin kirjoittaa muistiin heidän kertomuksensa pyyntiretkien seikkailuista. "Sunnuntainahan teillä on hyvä aika", sanoin minä. "Näyttääpä olevan sunnuntai joka päivä niin kauan, kuin te olette täällä Bergössä", virkkoi hyvänluontoinen Rias-Matti.
Minä saatoin Norrskatin Isakkia aina hänen kotiinsa asti. Sakeata sumua kohosi merestä, himmentäen kuun valoa; tuuli oli tyyntynyt ja meren pauhu oli vähenemässä.
"Jos sumu painuu maahan aamun tullessa, saamme huomiseksi kauniin päivän", sanoi Isakki. Me sovimme, jos hänen ennustuksensa kävi toteen, lähteä huomenna soutelemaan veneellä ja koettamaan ampua jotakuta hyljettä.
Minun palatessani Rias-Matin asuntoon oli emännällä illallinen valmiina pöydällä. Heti vahvan atrian jälkeen kävimme levolle ja nukuimme paikalla, ukolla purutupakkaa suussa.
Soutelu merellä ja hylkeen ammunta.
Aikaisin aamulla minun herätessäni oli emäntä jo pessyt lattian ja siistinyt tuvan, niin ett'ei näkynyt merkkiäkään monien vierasten olosta siellä eilisiltana. Ukko istui uunin edessä, puolikuppinen kädessä. Ovi selkoseljällään tuuletettiin tupaa, niin että tuntui melkoisen kylmältä. "Ei saa olla siivotonta pyhäpäivänä eikä muuten arkenakaan", sanoi emäntä kylväessään katajanhavuja ja kuivattua minttua lattialle. Kun ovi suljettiin, vaikutti suuri tuli pian, ja minä sain tuota pikaa vaatteet ylleni. Minun peseytyessäni haisteli emäntä minun saippuatani ja huomautti, että sillä oli "kelvottoman hieno ja hyvä haju", Rias-Matti ja minä läksimme yhdessä ulos rappusille tarkastelemaan ilmaa. Sumu oli kadonnut, ilma tyyni, ja lumi oli yöllä sulanut. Meren huokuminen kuului välipäiten, ilmoittaen maininkien harvakseen vyörymistä rantaan nukkuneen myrskyn jälkeen. Lännessä vielä pilkisteli tähtiä tummalla taivaalla, mutta idässä päin kalpea valo ennusti uutta päivää.
Me vielä seisoimme ulkona, kun Norrskatin Isakki jo tuli, pyssy kummassakin kainalossa. Hän kiirehti minua pian valmistautumaan lähtöön ja arveli ilman antavan hyvää toivoa jonkun rantahylkeen tapaamisesta "hyljekivillä". Minä pukeuduin vahvempiin vaatteihin ja panin mukaan evästä.