"Rohkeutta pitää pyyntimiehellä olla, pelkurit tulevat täihin, eikä kukaan tahdo maata samassa säkissä sellaisen kanssa", huomautti Ullus-Gabbel.
"Koko aikanani", sanoi Finnis-Isakki, "ei minulla kipparina ole ollut kuin yksi pelkuri pyytäjä, ja se oli korsungi, ensikertalainen. Hän hukkui samalla retkellä Isonkarin kulmaan pohjoisessa Merenkurkussa, jossa Norrskatin Isakki venekuntineen joutui kokonaan haaksirikkoon. Veneet ja lasti joutuivat ajojäissä hukkaan, mutta joka mies ryömi hengenhädin jäiden päällitse maalle, paitsi se pelkuri poika. Minä olen nähnyt monta hukkuvan sellaisessa vaarassa, mutta ei kukaan ole parkunut niin hirveästi kuin hän, vaikka pitihän hänen siinä toki ymmärtää, että kullakin oli kylliksi tekemistä oman itsensä pelastamisessa. Meitä kyllä säälitti se kaunis poika parka, hän aikoi keväällä pitää häänsä maalahtelaisen talollisen tyttären kanssa."
"Peninkulma minulla ja minun venekunnallani oli sillä kertaa matkaa maalle," sanoi Norrskatin Isakki, "siitä johon veneemme ja lastimme hukkui ajojäihin, ja silloinpa saimme koetella voimiamme painiskellessa kaatuvien jääkappaleiden kanssa, joita myrsky alinomaa särjeskeli yhä pienemmiksi. Jos putosi veteen, oli joka kerran yhä vaikeampi päästä ylös toiselle jäälautalle."
"Nuorille notkeille ja sukkeloille se käy päinsä," virkkoi Rias-Jukki, "mutta vanhain ja kankeiden ei ole helppo pelastua, kuin vene pirstautuu ja myrsky särkee ajojään pieniksi kappaleiksi."
"Totta on," sanoi Rias-Matti, "minä yksin olenkin niin onnellinen, että olen saanut käydä pyyntiretkillä 65 vuoden ikään asti."
"Erik Högback murskautui ja hukkui ajojäihin Raahen kohdalle, vaikka kaikki nuoremmat miehet pelastautuivat lähimmälle maalle."
"Erik Östman vanhus hukkui samalla tavalla tässä Bergön edustalla ihmisten näkyvissä."
"Johan Vest, aikomaan arvokkaimpia kippareja, kuoli pyyntikävelyllä ajojäihin keskellä Pohjanlahtea; ankara myrsky nousi äkkiarvaamatta, eikä hän koskaan palannut teltalle. Samalla kertaa olin minä samassa hengenvaarassa, mutta Pitkä Erkki, rohkeimpia miehiä, kuin minä olen tuntenut, uskalsi hengen uhalla lähteä toisella pikku veneellä rikki hankautuneen jään sekaan ja pelasti minut, kuin jo olin ottanut useampiakin kylmiä ryyppyjä. Hänen tehdessään työtä kuin jättiläinen myrskyssä jäiden seassa, makasin minä hyljeveneelle palatessa melkein tunnottomana pienen veneen pohjalla. Pitkä Erkki hukkui sitte kahden vuoden kuluttua itse samalla tavalla kuin Johan Vest."
Nyt emäntä taas muistutti läsnä oloaan, hän rykäsi kovasti, ikään kuin estääkseen ketään ottamasta puheen vuoroa sen jälkeen, kuin Rias-Matti sai luetelleeksi ne bergöläiset, jotka olivat vanhoina hukkuneet pyyntiretkillä. "Ettekö tule juomaan?" kysyi emäntä. Minä kyllä käsitin, että hän tahtoi houkutella meitä tupaan, mutta me viihdyimme hyvin siellä ulkona kauniissa kuutamassa.
Tuvassa seisoivat täydet lasit ja kupit rivissä pöydällä. Näyttääkseen vierasvaraisuuttansa oli emäntä kaatanut yli reunain, niin että taidokkaasti paikkaellut teevaditkin olivat puolillaan juomaa.