Hän käski joka miestä nimeltään ottamaan, sanoen: "Älkää säästelkö sokuria, kyllä sitä riittää, vaikka teitä olisi vielä enempi."
Me veimme lasimme kanssamme ulos, minä asetin pullon "jamaikkaa" rappusille niitä varten, jotka tahtoivat kaataa "vähän väkevää sekaan". Emännällä oli ollut kylliksi aikaa keittää tee katkeraksi, mutta täydestä se meni, ei sitä kukaan huomannut, sillä kaikkein mieli oli kiintynyt keskusteluun, joka kosketteli näille miehille perin mieluista ainetta.
Finnis-Iisakki vaati Rias-Mattia kertomaan onnettomuudesta "Hailuodon jäämajassa", jolloin 70 Vöyrin vaimoa jäi yht'aikaa leskeksi.
Synninrangaistus Hailuodon jäämajassa.
Vanhus kertoi: "Ennen minä jo olen maininnut, että muinoin myöskin vöyriläiset kävivät pyyntiretkillä. Kerran monta, monta, ehkäpä sata vuotta sitte oli joukko venekuntia, yhteensä 70 nainutta pyyntimiestä ja monta naimatonta, kokoutunut 'jäämajaan' eli 'kylmään pihaan'. Siksi me sanomme sellaisia paikkoja, joissa jäät ovat röykköytyneet korkeiksi seiniksi, niin että siinä on ikään kuin katoton huone. Pyyntimiehet usein etsivät suojaa niistä jäämajoista purevilta merituulilta. Hylkeetkin mielellään kokoutuvat sellaisiin paikkoihin, jos aukkoja on lähellä jäässä taikka se paikoittain on niin ohutta, että ne voivat omalla tavallaan käsillänsä sorvata siihen reikiä, noustaksensa ylös."
Suusta suuhun kulkenut tarina Hailuodon jäämajan tapauksesta kertoo, että vöyriläiset olivat kaivaneet reikiä viinalekkereihinsä, saadakseen helpommin imetyksi viinaa, sitte juopuneen ja pitäneen syntistä puhetta.
Punainen hansikas putosi taivaasta, ja eräs kippari otti hansikkaan ja katseli sitä vakavana, mutta toiset nauroivat. Silloin kuului ääni, kovempi kuin myrskyn pauhu, hitaasti lausuvan nämä sanat:
"Sinä nuori mies, joka hansikkaan otit, pidä varasi ja lähde rauhassa."
"Lähde pois täältä, sanoi ääni", huomautti Ullus-Gabbel, mutta useimmat arvelivat, että tottahan Rias-Matti, joka oli vanhin, sen myöskin paraiten tiesi.
Vanhus jatkoi: "Kippari, joka oli korjannut hansikkaan, läksi pois majasta ja kaikki hänen pyytäjänsä purkamaan telttaa. Eivät he monta askelta ehtineet astua, kuin jäämaja hirvittävällä rytinällä kaatui kokoon ja hautasi kaikki siinä olijat. Pelastunut venekunta pysähtyi kauhuissaan ja kippari luki vavisten Herra siunatkoon. Sitte he ottivat muista teltoista, jotka nyt olivat miehittä, pyssyt ja muut arvokkaimmat tavarat, sovittivat ne omaan hyljeveneesensä ja purjehtivat kotiinsa Vöyriin, jossa tuli suuri suru; ei siellä koskaan unhoteta synninrangaistusta Hailuodon jäämajassa. Monta Vöyrin miestä läksi korjaamaan telttoja, mutta myrsky oli särkenyt jään, ajanut kaikki Pohjanlahdelle ja murskannut kaikki veneet."