"Jos silloin on liian pieni myrskypurje, niin että vene ei tottele peräsintä, niin pitääpä siinä olla kokenut ja sukkela kippari, joka saa veneen ja miehet pelastetuksi", sanoi Norrskatin Isakki.
"Kuinkas sitte kävi?" kysyin minä, ollen kiihkeä pidättämään Rias-Mattia laveassa kertomisessaan tästä hänen ensimmäisestä ja vaarallisimmasta pyyntiseikkailustaan.
Vanhus istui selkä suorana, vasen käsi nyrkkinä polvella, oikeassa kauan maistamatta unohtunut lasi, joka seisoi hänen edessään pöydällä.
"Meitä myrsky sillä tavalla viskeli aallolta toiselle yli koko Pohjanlahden", alkoi hän uudestaan.
"Te pysähdyitte siihen, kuin Paksal-Erkki päästi teidät peräsimestä."
"Niin se olikin", sanoi hän. "Minä vaivuin makuusäkkien päälle maston etupuolelle sairaan Niilon viereen. Kuinka sinä voit, Niilo?" sanoin minä.
"Minä olen valmis, sanoi hän; jos myrsky ei taukoa ennen, kuin tulemme jääpilstaleiden laitaan Ruotsin rannalle, niin on minun loppuni tiedossa. Jos te muut pelastutte ja palaatte kotirannoille, niin viekää terveisiä ja sanokaa minun kuolleen suuressa tuskassa. Vaikea on erota täällä sellaisissa kivuissa ja pakotuksissa, voimatta näkevin silmin katsoa ylös taivaasen. Minä olisin mielelläni tahtonut elää kauemmin.
"Hän oli jo kauan sitte lakannut tuntemasta mitään pelkoa veneen pahoista kallistumisista taikka aaltojen hyökymisistä hänen päällensä. Vähemmän hän myöskin aristeli päivänvalon ja myrskyn vahingollisuutta veristyneille silmille, eikä hän kuunnellut minun kehoituksiani, että hänen pitäisi koettaa kärsivällisesti lievittää kipujansa ja odottaa paranemistansa suojassa tuulelta kumarassa etuteljon alla, kuten tavallista on.
"Lyhyin sanoin meidän keskustelumme kävi, sillä joka hetki seisoi kuolema silmäimme edessä, eikä yhtään käynyt keskeyttää kenenkään ponnistuksia, kun jokaisen piti olla valmis ottamaan minä hetkenä hyvänsä vastaan pahinta hengen vaaraa. Lepo ei ollut minullakaan muuta kuin jäsenien, sillä kiihtyneillä sielunvoimilla minä tajusin lakkaamattomat hyökkäykset, joilla kuolema uhkasi meitä raivoavassa meressä."
Vanhus katsoi vakavasti minuun ja vetosi sitte muihin sellaista kokeneihin pyyntimiehiin. "Me olemme kaikki olleet sellaisilla matkoilla ja me tiedämme, että elämä on kallis, kun on kestetty koetus kiivaassa taistelussa kuolemaa vastaan", sanoi hän.