"Niin kauan, kuin nahkaa tehdään, eivät meidän miehemme luovu pyyntiretkistä. Me elämme onnellisina saarellamme, eripuraisuus ja riita ovat meillä tuntemattomat. Uljuuden koetukset pyyntiretkillä, ne juuri meidän miehissämme kasvattavat keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Hylkeen pyynnistä bergöläiset saavat toimeentulonsa ja paraimmat hyveensä, jotka ovat ylevä rohkeus, vilpitön tahto ja iloinen luottamus loppuun saakka."
"Meidän vanha Rias-Mattimme on paras saarnamies, kuin meillä on ollut Bergössä minun aikanani", sanoi Jonk-Err.
Vaasaan lähdön suunnittelu.
Aika oli kulunut myöhäiseksi. Minä kysyin, kuka tahtoi lähteä saattamaan minua huomenna Vaasaan.
"Niin, minä olen aikonut lähteä", sanoi Rias-Matti.
"Se on niin, kuin olla pitääkin; meidän vanha Mattimme tahtoo kunnioittaa vierastansa", sanoi Jonk-Err.
"Hän on koko Bergön vieras, sillä ei hän ole tullut tänne minun tähteni", vastasi vanhus.
"Minä tahtoisin mielelläni olla mukana matkalla", sanoi Norrskatin Isakki omituisella äänellä, jonka piti varmaankin osoittaman, että hänkin tahtoi siten osoittaa ystävyyttänsä.
"Saatammehan yhtä hyvin olla kolmekin veneessä kotimatkalla", sanoi Finnis-Isakki vakavalla, ystävällisellä passo-äänellään.
"Kyllä minä vielä tahdon keväästä syksyyn niin kauan, kuin vesi on sulana, joka päivä ohjata venettäni ja hengittää meri-ilmaa," sanoi Rias-Matti, "sillä puolen elämääni olen minä viettänyt merellä, eikä tavoistansa luovuta, vaikka 80 vuoden ijässä pysytään lähellä kotoa. Pitkät matkat olen minä jo jättänyt Jukille. Neljään vuoteen en ole käynyt Vaasassa, mutta nyt tekee mieleni vielä kerran lähteä kippariksi, koska saan niin hyvän veneväen. — Vai niin, velli on valmis, arvaan minä", sanoi vanhus, kuin emäntä taputti häntä päälaelle, kuten hänellä oli tapana, milloin tahtoi ilmoittaa miehellensä jotakin.