Minä olisin tahtonut mielelläni saada myöskin Jukin ja Jonk-Errin mukaani Vaasaan, mutta en tahtonut puolestani lausua mitään toivetta, joka olisi saatettu ottaa vaatimukseksi.
Ulkona rappusilla otin minä heiltä kaikilta jäähyväset, ja jokainen lausui jollakin sanalla tyytyväisyytensä yhdessä oloomme.
"Arvattavasti te tulette mukaan ensi pyyntiretkelle", sanoi Ullus-Gabbel.
"Tulkaa sitte minun venekumppanikseni; minä pidän vain paljaita Bergön poikia", sanoi Jonk-Err.
Minä vastasin, että minulle saattaisi käydä, kuten Finnis-Isakin korsungille, minulle ehkä tulisi matelijoita turkkiin.
Nuorukaisetkin, jotka olivat koko illan, kuten minä, olleet vain kuulijoina, antoivat kättä erojaisiksi. Luulenpa heidän olleen kiitolliset, että minun käyntini saarella sai aikaan laveat kertomukset pyyntiretkistä.
Jukki kysyi, mihinkä aikaan me aioimme lähteä seuraavana päivänä, ja minä vastasin sen riippuvan kokonaan Rias-Matista, mutta ensin toki piti syödä aamiaista, jolle minä kutsuin myöskin Jukin.
"No, sittehän minä vielä ehdin huomisaamuna aikaisin puhdistella yhden hylkeennahan, että saatte jotain muistia kanssanne Bergöstä", sanoi Jukki.
Silloin erottiin. Minä seisoin kauan rappusilla katsellen ihmisten hajautumista vuoriharjun yli, kukin kuutamassa kävellen kohti kotiansa. Illallisen jälkeen vanhus pian laskihe levolle, mutta minä istuin kauan järjestellen senpäiväisiä runsaita muistiinpanojani. Minä kokosin ajatuksissani kaikki, mitä näinä päivinä olin kokenut ja huomannut. Minusta tuntui merkilliseltä, että niin lyhyessä ajassa olin kodistunut. Suora avomielisyys ja ystävällinen luottamus, jota kaikki olivat osoittaneet, sekä uljasten urheilumiesten hyväntahtoinen ja keskenäänkin kunnioittavainen käytös ja seurustelutapa, ne kaikki olivat minua aivan hurmanneet.
Haaveiluja unenhorroksissa.