Rias-Matti, joka juuri koetti vetää kaulusta ylös kaulaan käärityn villahuivin alta, keskeytti äkisti työnsä. "Teidän käyntinne Bergössä katsomassa meitä hylkeenpyytäjiä on huvittanut meitä, ja jos itse olette tyytyväinen matkaanne, on kaikki hyvin. Kiitoksia emäntä saakoon, mutta rahaa siitä ei makseta yhtään." Ja siihen sen puheen täytyi jäädä.
Minä otin kunnon emännän vähän syrjään ja kuiskasin vait'olon ehdolla, että minä aioin Vaasassa otattaa Rias-Matista valokuvia. Hän hymyili hyvillään. "Tottahan lähetätte yhden sellaisen valokuvan tänne saarellekin", sanoi hän.
Minä ensin aioin kysyä Jukilta, mitä kaunis hylkeennahka maksoi, mutta pelkäsin hänen ottavan sen epäkohteliaisuudeksi ja sen tähden kiitin häntä vielä kerran siitä mieluisesta muistilahjasta.
Matin ja Jukin vaimot ja Ann-Ull seurasivat meitä rantaan. Siellä olivat koolla kaikki, jotka eilisiltana olivat olleet Rias-Matin luona; he tahtoivat sanoa minulle jäähyväsiä ja samalla tilaella kaupungista minkä mitäkin. Yksi tahtoi tupakkaa, toinen nahkaa, kolmas kahvia ja sokuria ja jotkut rommia, viinaa j.n.e. äärettömiin. Jokainen antoi myöskin rahaa ostoksiin, mutta ei mitään luetteloa kirjoitettu, kaikki vain pantiin hyvin harjautuneesen ulkomuistiin. Kaikki puhuivat kovasti, että kuuluisi meren pauhinassa, Minä mielelläni muistelen vilpitöntä ystävyyttä, jota kaikki osoittivat minulle erotessa.
Purjehdus Vaasaan.
Rias-Matti istahti pitämään perää, molemmat toiset siirtyivät keulapuolelle, ja minulle komensi perimies: "Kiinni nuora!" Purjeet pullistuivat, ja kohta sähisi vesi perässä ja kuohui keulassa. Me laskimme pitkin saaren etelärantaa. Norrskatin Isakki ja toisetkin osoittelivat yksinäisiä kiviä, joilta he olivat ampuneet rantahylkeitä. Finnis-Isakki kertoeli, miten rantahylkeitä pyydetään verkoilla. Rihmana käytetään silloin kolminkertaista hamppulankaa, niin paksua kuin tavallinen purjelanka, ja silmät kudotaan niin, että on neljä tuumaa solmujen väliä. Nämä verkot lasketaan ympäri sellaisista kivistä, joille hylkeet tavallisesti nousevat. Ne sotkeutuvat verkkoon joko jo kivelle pyrkiessään taikka toiselle puolelle alas sukeltaessaan.
Rias-Matti huomautti, että ainoastaan rantahylkeitä pyydetään sillä tavalla, sillä harmaat hylkeet harvoin eksyvät sisäsaaristoon eikä niitä pidä mitkään verkot eikä rihmat.
Finnis-Isakki kertoi kerran monta vuotta sitte myöhään keväällä, jolloin ei enää monta suurta ajojäätä ollut Pohjanlahdessa, olleensa pyytelemässä toisella pikku veneellä yhdessä rohkeudestaan kuuluisan Ros-Jukin kanssa. Eräällä jäälautalla, joka jo oli "puolimätä", näkivät he suuren harmaan hylkeen ylhäällä, mutta niin kaukana jään laidasta, että pyssy ei kantanut. "Ros-Jukki läksi pyyntisauvan ja pyssyn kanssa ryömimään lähemmäksi. Hän ampui ja osui kohti, mutta hylje nosti päänsä ja heilutteli sitä sivulle ja toiselle, ja silloin me näimme, että sillä oli hyljeverkko ympärillä, ja verkonlavut kalisivat ja veri purskui. Minulla tuli aika työ pelastaessa sekä hyljettä että Ros-Jukkia, ja läpimärjät me olimme, kuin sousimme takaisin hyljeveneelle."
Puhaltelipa tuuli aika navakasti, ja kun meillä välistä oli laskettava pitkät matkat ihan myötäiseen, koeteltiin siinä perimiehen voimia ja tarkkuutta, mutta en huomannut vanhan Rias-Matin siitä rasittuvan enempää, kuin merimies paraassa ijässään olisi rasittunut. Me moneen kertaan tarjouduimme päästämään häntä levähtämään, mutta hän vastasi olevansa tottunut aina istumaan perässä omassa veneessään.
Hupaisella purjehdusmatkalla sovittiin, että heidän piti jäädä yöksi Vaasaan ja seuraavana päivänä tulla minun kanssani valokuvaajaan.