Sen jälkeen kun tuo epämiellyttävä sopimus oli tehty, poistui nakoda kumartaen, ja Jack palasi Yukin luokse. Hän tapasi hänet aivan muuttuneena: kaikki äskeinen avomielisyys oli kadonnut ja tyttö teeskenteli nyt samoinkuin aikaisemminkin. Tyttö astui askelen taaksepäin ja hänen käytöksensä tuntui pakoitetulta. Vähän ajan kuluttua kysäsi hän:
"Te tulee pitämään minusta, teidän ylhäisyytenne."
"Siitä asiasta älkäämme nyt puhuko", vastasi nuori mies hymyillen.
"Emmekö puhuisi siitä!" huudahti Yuki. "Sehän on varma asia."
Hän nauroi viehättävästi ja näytti sillä hetkellä niin lumoavalta, että Jack tahtoi suudella häntä, vaan tyttö väistyi, teeskennellen pelästystä.
"Se ei ole oikein", selitti hän, "ennenkuin me olemme naimisissa."
"Koittaisipa pian se päivä!" huudahti Jack tavattoman kiihkoisena.
Kun tyttö loittoni hänestä, meni hän hänen jälkeensä ja kysyi poikamaisesti:
"Entä te, pidättekö te minusta?"
Tyttö mittasi häntä kiireestä kantapäähän, sekä nyökäytti päätään myöntävästi, jonka jälkeen he molemmat nauroivat iloisesti. Kun Jack sitten jälleen tahtoi lähestyä tyttöä, näytti tämä ikäänkuin pelkäävän. Jack pidätti itsensä, sillä hän ei tahtonut säikyttää häntä.