"Kuulehan, mrs Bigelow, minä ihan varmaan tuon sinut tänne väkivallalla, ellet sinä tahdo totella herraasi ja miestäsi."
Yuki vilkaisi häneen epäilevästi, ja vieno hymyily muodosti pienet kuopat hänen poskilleen.
"Kas niin! Olehan iloinen, Yuki! Sinä olet niin kaunis, niin hurmaavan kaunis, ja hymyillessäsi aivan vastustamaton."
Yuki painoi kylmästi päänsä alas.
"Pitäisikö te siitä, jos minä aina hymyilisi?" kysyi hän.
"No, enpä tiedä", vastasi Jack, tirkistäen häneen salaa hatunreunansa alta. "Ajan pitkään se ehkä kävisi yksitoikkoiseksi."
"Juuri siksi minä ei hymyile tänään."
"Mitä sinä tarkotat?"
"Koko eilisen päivän minä naureskeli."
Jack hymyili.