"Minä tarvitsee säästää", lausui Yuki salaperäisenä ja luuli sillä vastauksella hyvinkin puolustaneensa ahneuttaan.
"Miksi sinun täytyy säästää?"
"Siksi kuin kaikki muutkin säästää. Jonakin päivänä ei minä näekään niin paljon rahaa. Mitä minä silloin tekee? Siis minun täytyy säästää."
"Minähän olen mennyt naimisiin kanssasi. Sinulta ei koskaan saa puuttua mitään."
"Oh, te on mennyt naimisiin vain pikku, pikku ajaksi."
"Sinulla on todellakin hyvin kauniit ajatukset minusta, Yuki!"
"On, hyvin kauniit ajatukset", matki tämä.
"Sinun nimeesi on erääseen Tokion pankkiin sijoitettu niin suuri rahasumma, että se riittää sinulle koko elämäsi ajaksi. Jos minun täytyy jättää sinut joksikin aikaa, ei sinulta kuitenkaan puutu mitään."
"Mutta", virkkoi Yuki tuumivasti, "kun te jättää minut, niin minä on leski. Minä ei sitten enää ole naimisissa teidän kanssa. Sen vuoksi minä ei voi ottaa vastaan teidän rahoja." — Viimeiset sanat lausui hän suurenmoisen ylpeästi.
"Täytyy todellakin myöntää, että sinun ajatuksesi minun rahojeni käyttämisestä ovat hiukan merkilliset!"