"Kun te jättää minut —" alotti hän jälleen.
"Miksi sinä pidät varmana, että niinä jätän sinut?" keskeytti hänet Jack. "Minulla ei ole ollenkaan sellaista aikomusta."
"Mitä te sanoo?" Yuki näytti aivan pelästyvän. "Tekö aikoo jäädä ainaiseksi minun luokseni?" — Hänen äänensä tulkitsi enemmän kauhua kuin iloa.
"Miksi en jäisi?" kysäsi Jack terävästi, katsellen häntä tutkivin silmäyksin.
"Milord", virkkoi hän nöyrästi, "minä ei tahdo kuulla sellaista. Se olisi väärin minulta. Te uhraisi liiaksi paljon minun tähden."
Jack ei ollut varma, tekikö Yuki hänestä pilaa vai eikö.
"Sinun ei tarvitse pelätä", virkkoi hän suuttuneena. "Minä en luultavasti jää tänne ainaiseksi." Sen sanottuaan käänsi hän hänelle selkänsä.
Äkkiä tunsi Jack hänen pienen kätensä koskettavan hänen kasvojaan. Yuki seisoi nyt aivan riippumaton vieressä. Jack oli edelleen tyytymätön ja suuttunut. Hän oli torkkuvinaan ja rypisti silmäkulmiaan. Hän tiesi hyvin, miltä Yuki sillä hetkellä näytti. Hän tiesi, että jos hän loisi katseensa häneen, olisi hänen vihansa siinä samassa ohi. Yuki aukaisi varovaisesti hänen silmänsä ja suuteli niitä kevyesti. Ja sitten kömpi hän hiljaa riippumattoon hänen viereensä, huolimatta siitä, ettei häntä autettu.
"Teidän armonne", kuiskasi hän, nojaten häneen ja kietoen käsivartensa hänen kaulaansa, "kuulkaa minua!"
"Minä kuulen."