Jack katsoi häneen pitkään, hymyili ja suuteli häntä. Yuki nauroi itsetietoisesti ja voitollisesti. Tämä sai Jackin vielä kerran rypistämään silmäkulmiaan, vaan tuo pieni lumoojatar suuteli rypyt pois ja houkutteli hymyn jälleen ilmestymään hänen huulilleen.
"Ylhäisyys on hyvä ja antaa anteeksi! Minä tahtoo istua teidän jalkojenne juuressa ja puhua teille."
"Etkö tahdo puhua tässä?"
"Tässä ei hyvä. Silmiä häikäisee. Ah, suvaitkaa minun mennä alas!" pyysi hän hartaasti. Vastahakoisesti antoi Jack hänen liukua alas. Yuki istuutui maahan aivan riippumaton viereen ja huokasi syvään.
"No, mitä sinulla on sanottavaa?"
"Minä tahtoo puhua niistä rahoista."
"No niin", virkkoi Jack väsyneesti, "tehkäämme siis kerta kaikkiaan loppu tuosta rahakysymyksestä. Se kiusaa minua sanomattomasti."
"Minä tahtoo tehdä tunnustus."
"Soo!"
"Minulla on seitsemäntoista veljeä ja sisarta", sanoi hän pitkään ja juhlallisesti.