"Mitä sinä sanot, Yuki?" — Jack oli vähällä pudota riippumatosta.
"Niin, seitsemäntoista!" Hän nyökäytti päätään surullisena.
"Missä he sitten kaikki asuvat?"
"Ah, he asuu siinä Tokion osassa, missä on kaikkien köyhien kodit."
"Entä isäsi ja äitisi?"
"Minun isä ja äiti on näin vanhat." Hän tahtoi havainnollisesti esittää heidän vanhuuttaan, ottaen hyvin kumarassa muutamia askeleita sekä yskien hiljaa.
"No, entä sitten?" kysäsi Jack äkisti.
"Minä antaa kaikki rahat isälle, äidille ja niille seitsemälletoista veljelle ja sisarelle. Se on kaikki, mitä he saa koko maailmassa."
"Mutta eikö kukaan heistä tee työtä? Eikö kukaan heistä ole naimisissa? Mitenkä oikeastaan on kaikkien sinun sisaruksiesi laita?"
"He on kaikki liian nuoria tehdäkseen työtä tai mennäkseen naimisiin, teidän armonne."