"Minä jään Japaniin."
"Jäätte Japaniin!" Asiamies ei tahtonut voida hallita itseään. "Ja miksi? Täällähän te ette koskaan voi tulla rikkaaksi. Kuulkaa nyt minua! Tulen luoksenne huomenna. Missä te asutte?"
"En tahdo, että käytte luonani. Jään Japaniin."
Asiamies, joka huomasi olevansa vähällä kadottaa suuren omaisuuden, ilmaisi tyytymättömyyttään tavalla, jonka hän kai katsoi sopivimmaksi pakanain keskuudessa: hän päästi kirouksen.
"Olette hullu, jos jäätte tänne. Te ette koskaan —"
Hänet keskeytti Jack Bigelow, joka tähän saakka oli kuunnellut keskustelua vaiti, vaan joka nyt melkein suuttuneena huudahti:
"Antakaa hänen olla rauhassa! Onhan hänellä oikeus menetellä mielensä mukaan. Älkää koettakokaan saada häntä matkustamaan Amerikaan, koska hän kerran tahtoo jäädä tänne."
"No niin, enhän voi pakottaa häntä ottamaan vastaan edullista tarjousta", virkkoi asiamies nenäkkäästi, ottaen samalla esiin nimikorttinsa, jonka hän ojensi tytölle. "Ehkä vielä muutatte päätöksenne, kunhan lähemmin ajattelette asiaa. Jos niin käy, niin etsikää minut Tokiosta. Tässä kortissa on minun nimeni ja osoitteeni. Aion nyt ensin käydä Bombayssa tekemässä sopimuksia muutamien intialaisten loitsutaiteilijain kanssa ja sillä matkalla viivyn viisi kuukautta. Sen jälkeen palaan takaisin Tokioon, ennenkuin taas lähden Kiinaan, Koreaan ja Filippineille. Vasta sitten palaan Amerikaan."
Nuori tyttö otti vastaan kortin ja kuunteli vaiteliaana asiamiehen puhetta. Tämän lopetettua teki hän jäähyväiskumarruksen ja kiirehti käsi kädessä seuralaisensa kanssa polkua pitkin eteenpäin.
Amerikalaisten palattua takaisin teehuoneelle haki vanhempi heistä heti käsiinsä isännän.