"Kuulkaa, pysähtykää!" huusi asiamies, joka, vaikkakin hän oli sellaisen kansan keskuudessa, jonka sivistys oli paljon vanhempi kuin hänen oman maansa, piti heitä kuitenkin pakanoina. Heitä kohtaan ei hän katsonut olevan tarpeellista osoittaa mitään erikoisempaa kohteliaisuutta, sillä he eivät kuuluneet hänen maailmaansa — teatterimaailmaan.
Molemmat neitoset pysähtyivät heti.
"Oletteko te se nuori tyttö, joka lauloi äsken?"
"Olen", kuului lyhyemmän naisolennon vastaus, joka lausuttiin kirkkaalla ja täyteläisellä äänellä.
Asiamies ei vältellyt esittää asiaansa suoraan ja peittelemättä.
"Tahdotteko tulla rikkaaksi?"
Hän sai kiihkeän vastauksen, joka kuului: "Tahdon."
"Hyvä!" Pimeässä ei voinut erottaa asiamiehen kasvojen ilmettä, mutta hänen äänensä sävy todisti mitä suurinta tyytyväisyyttä. "Tulkaa siis minun mukaani Amerikaan, niin teidän onnenne on taattu!"
Tyttö seisoi hiljaa, katsellen maahan. Asiamies virkkoi kärsimättömänä:
"No, mitä tuumitte?"