Lämpimät kesäpäivät olivat ohi. Syksyn lähestyessä väheni myöskin luonnon kauneus, mutta sittenkun ilma oli tullut viileämmäksi kävivät Jack ja hänen nuori vaimonsa usein kaupungissa, harhaillen Uyeno-puistossa sekä käyden chrysantemum-näyttelyssä, Shiba-temppelissä ja basaareissa. Eräänä päivänä tuli Jack vaimonsa luokse heiluttaen suurta hienonnäköistä paperipalasta. Se ei ollut enempää eikä vähempää kuin erään sangen ylhäisen japanilaisen lähettämä ranskankielinen kutsu Imperial-hotellissa pidettävään suurenmoiseen juhlaan. Se toimeenpantiin Mikadon syntymäpäivänä, ja prinssit ja prinsessat kunnioittaisivat sitä läsnäolollaan.
"Sinne me tietysti menemme", virkkoi Jack. "Se on sinullekin vaihtelua, ja minä tahdon sitäpaitsi esitellä sinut ystävilleni. Minä tapaan siellä joukon maamiehiäni."
Mutta Yuki vastusteli. Hän sanoi olevansa vain pieni ja yksinkertainen geisha-tyttö, joka ei ollenkaan sopisi moiseen ylhäiseen ja loistavaan piiriin.
Jack nuhteli häntä vakavasti, huomauttaen, ettei hän suinkaan ollut mikään mitätön geisha-tyttö. Hän oli päinvastoin hyvin tärkeä henkilö — hän oli hänen, Jackin vaimo!
Yuki myönsi kyllä, että hänen säätynsä oli tavattomasti kohonnut mentyään naimisiin Jackin kanssa, mutta hän oli elänyt niin erillään muusta maailmasta, että hän oli kokonaan unohtanut sen käytöstavan, jota vaadittiin korkeimman hienoston keskuudessa, jonne hän sitäpaitse ei koskaan ollut kuulunutkaan, koska hän oli yksinkertaisesta perheestä lähtenyt sivistymätön tyttö. Hän aivan varmaan käyttäytyisi siellä tyhmästi, niin että hänen miehensä ja kaikki vieraat saisivat hävetä hänen tähtensä, sillä hän ei ollenkaan tietänyt, minkälaisia tapoja sellaisessa juhlassa noudatettiin ja miten hänen pitäisi pukeutua.
Jack lausui, ettei Yuki saisi puhua kenenkään kanssa, eikä katsoakaan keheenkään muuhun kuin häneen. Muussa tapauksessa tekisi hän itsemurhan. Ja mitä hänen käyttäytymiseensä tulee, niin vakuutti Jack hänen siinä suoriutuvan sangen hyvin — hänhän oli niin rakastettava ja viehättävä — ja se oli tarpeeksi.
"Oh, te suuret barbaarit ette tätä asiaa ollenkaan ymmärrä", vastasi Yuki. "Mitä ajattelisivatkaan minusta kaikki japanilaiset prinssit, nuo tavattoman hienot merkillisyydet?"
"Että sinä olet mitä hurmaavin olento! Mitä he muuta voisivatkaan ajatella, elleivät ole umpisokeita. Eikä se sitäpaitsi yksinomaan ole mikään japanilainen juhla. Se pidetään europalaisessa hotellissa ja sinne saapuu paljon muutakin väkeä. Minä olen todellakin onnellinen siitä, että olen saanut kutsun, sillä tiedätkö, se merkitsee erikoista huomaavaisuutta."
"Te on niin ylhäinen", virkkoi Yuki ylpeänä.
"Mitä vielä! Se ei, luulenma, ole asiaan vaikuttanut. Katsohan, minulla on Amerikassa eräs hyvä ystävä — puoljapanilainen — ja luultavasti ystävyyssuhteeni vuoksi häneen minut on kutsuttu juhlaan."