"Oh! Se puoljapani on varmaan sangen korkea-arvoinen henkilö?"
"Hän on muutamien täkäläisten ylhäisien perheiden sukulainen, vaikka hän itse onkin köyhä."
"Niin", virkkoi Yuki äkkiä innostuen, "rahat eivät Japanissa paljon merkitse! Keillä täällä on rahaa? Ei suinkaan maan vanhimmilla perheillä, eikä hienoimmilla suvuilla! Rahaa on ainoastaan kauppiailla ja valtiomiehillä."
Jack kummasteli hänen yht'äkkistä tulisuuttaan. Häntä kummastutti myöskin se tuntemus, mikä Yukilla oli maan asemasta ja oloista. Mutta Yuki ei kuitenkaan ryhtynyt sen lähempään selvittelyyn; se kiusasi häntä, virkkoi hän.
"Entä juhla? Miten sen kanssa tehtäisiin?"
Ei, hän ei tahtonut seurata miestään sinne. Hänen täytyi mennä sinne yksinään kaikista niistä miljoonista syistä, mitkä Yuki toi esiin. Siellähän on kaikilla naisilla parisilaiset puvut. Miltä näyttäisikään, jos hän saapuisi sinne kimonossaan?
Jackia kummastutti edelleen. Kuinka hän tiesi, että naiset — japanittaret niihin luettuina - olivat sellaisissa juhlissa tavallisesti europalaisissa puvuissa? Yuki näytti tietävän sellaisista asioista enemmän kuin hän luulikaan. Hänelle kävi päivä päivältä yhä selvemmäksi, ettei hänen vaimonsa kuulunut mihinkään yksinkertaiseen perheeseen. Ja muisto siitä rapistuneesta palatsista tuossa pienessä, ylhäisön asumassa kaupungissa, jonne hän oli saattanut hänet, ja joka epäilemättä oli hänen kotinsa, antoi tukea hänen luulolleen. Niin, kun kaikki seikat otettiin huomioon — kuka hänen vaimonsa todellakin oli? Keitä olivat hänen sukulaisensa ja lähimmät omaisensa, ja miksi nämä eivät olleet käyneet hänen luonaan? Mitä merkitsikään se salaperäisyys, johon hän oli verhoutunut heti siitä saakka, kun he olivat toisiinsa tutustuneet? Ja nyt, kun hän ei enää epäillyt hänen rakkauttaan, miksi hänen ei ollut onnistunut voittaa hänen luottamustaan?
"Tahtoisin todellakin tietää, kuka sinä oikeastaan olet, pikku vaimoni?" virkkoi Jack äkkiä. "Minä en usko sinun kertomuksiisi sukulaisistasi, ja minä tiedän, ettet sinä ole mikään geisha-tyttö. Ethän Yuki?"
"En", vastasi tämä hiljaa.
"No, mutta sano siis minulle, keitä sinun sukulaisesi ovat. Onhan oikeus ja kohtuus, että saan tietää jotain heistä."