"Se on hyvin huono enne! Jumalat ehkä tahtoo erottaa meidät!"
"Erottaako meidät?" Jackin epäluulot heräsivät. "Miten he voisivat sen tehdä? Kohtalohan on liittänyt meidät yhteen. Jumalatko tahtoisivat? Vielä mitä!"
"Jumalat katsoo meihin", kuiskasi Yuki.
"Katsovat meihin?"
"Niin, ne katsoo meidän sydämiimme."
Hänen äänensä oli tuskin kuuluva.
"Ja mitä he siellä näkevät sellaista, mikä saattaa sinut surulliseksi?" kysyi Jack melkein ankarasti. Yukin salaperäisyys oli loukannut häntä.
"Rannerengas" — soperteli Yuki — "on särkynyt — ja rakkaus — myös särkyy — ja kuolee!"
* * * * *
Yukin surumielisyys lisääntyi päivä päivältä. Hän oli herättänyt epäluuloja miehessään, jota hänen ainainen murheellinen mielentilansa melkein ärsytti. Jack tunsi, että häneltä aivan varmaan salattiin jotain.