"Mikä sinun on, Yuki?"
Hän hypähti pystyyn pelästyneenä.
"Sinä näytät niin surulliselta! Sinä näytät aivan siltä, kuin olisi tapahtunut jotain kauheata!"
Yuki vaipui hänen jalkojensa juureen, ja vaikka Jack koettikin tarttua häneen, vaipui hän kuitenkin kokoon ja hänen ruumiinsa vapisi nyyhkytyksistä.
"Voi, älä itke! Älä itke! Minä en voi nähdä sinun itkevän. Yuki, sano minulle, mitä on tapahtunut!"
"Vähän, vain vähän aikaa olkaa kärsivällinen!" pyysi tämä.
"Vähän aikaa! Mitä sinä tarkotat?"
Yuki koetti hillitä itseään. Mutta äkkiä särki Jackin korvia hänen teeskennelty naurunsa.
"Minä on vain vähän pelästynyt", sanoi Yuki. "Minä" — jatkoi hän sammaltaen — "minä on pelästynyt senvuoksi, että teidän antamanne pieni rannerengas on nyt kokonaan särkynyt."
"Siinäkö kaikki?"