"Hänhän on minun sisareni! Voi jumalani!"
Jack Bigelow tunsi sillä silmänräpäyksellä ikäänkuin elämä olisi kadonnut hänestä. Hän sai käsiinsä tuolin, jolle hän vaipui menehtyneenä.
Tätä seurasi kammottava hiljaisuus, jonka katkaisi nuoren tytön äkillinen, korvia vihlova nauru. Jack peitti kasvonsa käsillään.
Burton teki liikkeen ikäänkuin lyödäkseen sisartaan, joka ei väistynyt, vaan enemmän nojautui hänen puoleensa — ja hänen kolkko ja terävä naurunsa vaimeni vähitellen, viimein loppuen hillittömään nyyhkinään.
Yuki ojensi molemmat kätensä ja sanoi hiljaa: "Sayonara!" Huoneessa vallitsi kuoleman hiljaisuus, mutta kaiku kuulosti toistavan: "Sayonara — Sayonara", joka ei merkitse ainoastaan: hyvästi, vaan tuon toivottoman lauseen: hyvästi ainiaaksi!
* * * * *
Jack ja Taro jäivät kahden, vaan kumpikaan ei keskeyttänyt kamalaa hiljaisuutta. Palvelijattaren saapuminen herätti heidät ajatuksistaan. Oli alkanut hämärtää, ja hän sytytti lampun.
Jack nousi hitaasti. Hän lähestyi ystäväänsä, joka istui kuolon kalpeana ja kivettyneenä.
"Hyvä jumala! Burton, anna minulle anteeksi!" lausui hän särkyneellä äänellä. "Minä olen rehellinen mies ja toimin oikeudenmukaisesti! Hänhän on minun vaimoni ja kaikkeni koko maailmassa. Jos vain sinä tahdot, annamme vihkiä itsemme vielä kerran, ja minä vannon kaiken sen nimessä, mitä minulle on pyhintä, että aina suojelen häntä ja kohtelen häntä samalla rakkaudella ja kunnioituksella kuin ketä naista tahansa, joka olisi minun vaimoni."
"Se sinun täytyykin tehdä", vastasi Taro heikolla ja väsyneellä äänellä, lisäten: "Mutta missä hän on?"