"Yuki, se on minun ystäväni mr Burton."
Yuki vavahti merkillisesti, nosti päänsä, ja kun hänen ja Taron katseet yhtyivät, astuivat he kumpikin askelen taaksepäin ja heidän silmissään leimahti tavaton kauhun ilme.
Taron kasvot olivat kuoleman kalpeat ja hän jäi seisomaan hiljaa ja liikkumatta, ikäänkuin siihen paikkaan naulittuna. Yuki vaipui alas lattialle itkien ja vavisten.
Jack kääntyi ensin Taron ja sitten Yukin puoleen, joka kyyryissään nyyhkytti raivoisasti. Sitten ryömi Yuki polvillaan Taron luokse, vaan tämä, joka nyt näytti saaneen takaisin liikuntokykynsä, astui jälleen muutamia askeleita taaksepäin.
Hän näytti sillä hetkellä ikäänkuin vanhentuneen ja koetti irroittaa säikähtynyttä katsettaan Yukista.
Silloin kuului Jackin kauhua todistava huudahdus:
"Burton, mitä tämä on?"
Äkkiä Yuki nousi, riensi Taron luokse sekä nyyhkien ja rukoilevalla äänellä lausui hänelle muutamia sanoja japaniksi. Mutta Taro pysyi kylmänä. Jack tempasi vaimonsa väkivallalla pois hänen luotaan.
"Burton, vanha, rakas ystävä, mitä tämä merkitsee, mitä?"
Taro työnsi hänet luotaan.