"Hänellä tuntuu olevan enemmän järkeä kuin monella muulla", virkkoi Taro. "Hänellä on nähtävästi enemmän arvostelukykyä kuin sydäntä."
"Niinpä luultavasti", oli Jack valmis myöntämään ajatellessaan kaikkia niitä rahamääriä, jotka Yuki oli häneltä houkutellut.
"Entä sinä?" kysyi Taro. "Oletko sinä tyytyväinen tähän asian käänteeseen?"
"Täydellisesti", nauroi Jack teeskennellyn huolettomasti, mikä seikka johti Taron arvelut harhaan, hän kun luonnostaan oli herkkäuskoinen. "Kysymyksessä ei ollutkaan yhdistyminen koko elinajaksi", lisäsi Jack.
Tämä vastaus oli Taro Burtonille sangen vastenmielinen, se kun soti hänen kunniantuntoaan ja moraaliaan vastaan, ja sitäpaitsi tuntui hänestä ikävältä kuulla sellaista parhaan ystävänsä suusta. Hän muuttikin keskustelun aihetta ja alkoi puhua omaisistaan. Hän tahtoi niin pian kuin mahdollista päästä heidän luokseen, ja hän aikoikin senvuoksi viipyä Tokiossa ainoastaan yhden päivän. Hän oli saapunut aikaisemmin kuin häntä oli odotettu, ja hän paloi halusta saada nähdä sisarensa ja äitinsä — nämä kaksi olentoa olivat hänelle ainoat koko maailmassa. Jack tunsi itsensä pettyneeksi, sillä hän oli toivonut saavansa pitää ystävänsä luonaan useita päiviä. Taro suostui kuitenkin sinä päivänä syömään päivällistä hänen kotonaan, saadakseen tutustua hänen "auringonjumalattareensa".
* * * * *
Taro vietiin pieneen vastaanottohuoneeseen, jonka sisustusta Jack piti täydellisesti japanilaisena, vaan joka kuitenkin, lukuunottamatta verhoja, mattoja ja maljakkoja, oli kauttaaltaan amerikalainen. Jack riensi yläkerrokseen ilmoittamaan vaimolleen ystävän saapumisesta ja pyytämään häntä tulemaan alas vierasta tervehtimään.
Yuki puki parhaillaan ylleen hienointa asuaan. Palvelijatar oli harjannut hänen tukkansa aivan kiiltäväksi. Hänen miehensä oli jo kauan sitten kieltänyt häntä tätä tarkotusta varten käyttämästä öljyä, jonka vuoksi hiuksilla, jotka kauniisti kiersivät hänen korviensa ja niskansa yli, nyt oli luonnollinen, kastanjanruskea värinsä. Yuki ei myöskään saanut käyttää mitään maaleja poskiinsa eikä huuliinsa; senkin oli hänen miehensä kieltänyt. Hän oli tällä hetkellä kuin jossain sadussa esiintyvä auringonjumalatar; hänen silmänsä paloivat halusta saada esiintyä sille äsken saapuneelle vieraalle oikein hienona, ja hänen poskipäillään hohti ruusuinen punerrus. Miehensä mielestä oli hän aivan vastustamaton, ja hän tempasi hänet syliinsä ja kantoi alas rappusia. Tällä tavoin tulivat he vastaanottohuoneeseen — nuori nainen punehtuneena ja koettaen riistäytyä irti.
Taro Burton seisoi ikkunan vieressä. Ystävänsä iloisuudesta huolimatta oli hän jokseenkin vakava. Kun Jack oli laskenut pienen vaimonsa lattialle, otti Taro muutaman askelen häntä kohti sekä japanilaisen tavan mukaan kumarsi syvään ja kohteliaasti.
Yuki suoristautui, oikoi rypistyneen kimononsa poimuja ja katsoi hetkisen alas.