"Tämä on kauheata", virkkoi hän Jackille äänellä, joka kuulosti vieraalta ja kovasti ponnistetulta. "Minun — minun tähteni on pikku sisareni myynyt itsensä. Sen hän on tehnyt valmistaakseen minulle mukavuutta ja hyvinvointia! Lumihiutale — uhrautunut minun vuokseni, ja minä en ole tietänyt siitä mitään! Minulla ei ole ollut pienintäkään aavistusta niistä vaikeuksista, joita he olivat saaneet kokea. Voi — voi, olisinhan minä voinut iloisin mielin ja nuorin voimin tehdä täällä työtä heidän hyväkseen! Miksi koko taakka joutui pienen siskoni harteille — pienen, hennon siskoni? Mutta niin se on ollut aina. Tässä maassa ei naisella ole mitään oikeuksia."
Syvästi murheellisena kuunteli Jack hänen katkeraa ja epätoivoista mielenpurkaustaan.
"Eikö äitisi ole ilmoittanut, missä Yuki tällä hetkellä on?"
Taro oli aivan unohtanut, että he olivat juuri häntä etsimässä. Äidin kertomus oli hänet saanut unohtamaan sen. Taro oli kokonaan pysähtynyt hautomaan raskaita ajatuksiaan kaikista niistä kuukausista Yukin elämässä, mitkä tämä oli uhrannut hänen hyväkseen. Jackin kysymys herätti hänet jälleen tajuntaan ja tuhannet synkät aavistukset täyttivät hänen mielensä.
"Niin, missä on Yuki?" kysyi hän kiihkeästi.
Yuki oli viettänyt muutamia päiviä miehensä luona, mutta madame Omatsu odotti häntä kotiin millä hetkellä tahansa, ja sen jälkeen tyttö ei enää koskaan palaisi tuon ulkomaalaisen luokse.
Taron silmät leimusivat tulta. Yuki ei ollut tullut takaisin. Hänen olisi jo pitänyt olla siellä! Oh — hän tiesi vallan hyvin, mitä oli tapahtunut. Hänen siskonsa oli varmaan tehnyt itsemurhan. Tällaisessa tapauksessa oli japanilaisella tytöllä aina tapana ottaa itsensä hengiltä. Yukilla virtasi sankariverta suonissaan. Hän ei epäröisi hetkeäkään.
Hän kääntyi äkkiä ystävänsä puoleen. Kaiken sen raivoisan tuskan, minkä sisaren uhrautuminen ja katoaminen oli synnyttänyt hänessä, tahtoi hän nyt purkaa Jackille. Taro horjahti, ja ennenkuin Jack ehti rientää avuksi, kaatui hän pitkälleen lattialle, loukaten otsansa suureen nojatuoliin, joka aikoinaan oli ollut hänen isänsä. Jackin kohottaessa tunnottomaksi tulleen miehen päätä, näki hän, kuinka veri virtasi suuresta haavasta hänen vasemman silmänsä yläpuolella.
Koko talon valtasi kiire ja levottomuus. Kaikkialta kuului pelästyneitä kuiskauksia ja nyyhkytyksiä — ja kaiken yli äidin epätoivoinen valitus.