Kun Jack, joka todellakin oli huvitettu näkemään sen tytön, jota hänelle tarjottiin vaimoksi, tuli vastaanottohuoneeseen, huomasi hän, että akkunaverhot olivat vedetyt syrjään, joten sisään virtaavat auringonsäteet valaisivat kirkkaasti jokaisen esineen. Shojit [shoji = japanilainen, moniosainen, syrjään työnnettävä ovi] olivat työnnetyt sivuille ja oven aukossa seisoi nuori tyttö hurmaavassa asennossa, pää alas painuneena ja katse permantoon tähdättynä. Jack ei senvuoksi heti nähnyt hänen kasvojaan. Hän oli pieni ja hento, vaan ei kuitenkaan niin pieni kuin japanilaiset naiset yleensä. Hänen ristissä olevat, valkoiset kätösensä olivat valkoisimmat ja sievimmät mitä hän ikänä oli nähnyt. Hän oli aina kuullut ylistettävän japanittarien käsien kauneutta, joten häntä ei laisinkaan ihmetyttänyt, että tähänkin luokkaan kuuluvalla naisella — hän piti varmana, että tuo tyttö oli geisha — oli noin kauniit ja hyvin muodostuneet kädet. Hän otaksui tytön asettaneen ne ristiin rinnalleen sen vuoksi, että ne paremmin vetäisivät huomiota puoleensa, ja tytön hieman teeskennelty käytöstapa sekä huvitti että miellytti häntä. Katseltuaan tyttöstä hetkisen vaipui tämä alas matolle ja polvistui nöyrästi hänen eteensä. Hän oli puettuna punaiseen kimonoon, ja vyötäisillään oli heleän värinen obi [obi = japanittaren vyö]. Hänen hiuksensa olivat geishojen tavalliseen tapaan kierretyt päälaelle kukkaiskruunuksi, jota pitivät koossa tikaria muistuttavat hiusneulat. Hänen kumartuessaan alas irtautui pari neulaa, ja uhkea, kastanjan ruskea hiuskiehkura hulmahti irroilleen, se putosi hänen kasvoilleen ja melkein peitti koko tuon pienen, kyyristyneen olennon.
Tyttö alkoi vavista tuon onnettoman sattuman tähden, vaan pysyi kuitenkin hiljaa polvistuneessa asennossaan.
Jack Bigelow seisoi hetken hämmästyksestä vaiti. Sellaista tukkaa hän ei ollut koskaan maailmassa nähnyt. Se oli hyvin tumma, ja öljy oli aikaansaanut tuohon lainehtivaan aarteeseen punaisenruskean kiillon.
"Hyvä Jumala", lausui hän, kun tuo pikku olento oli ollut vaiti kokonaisen minuutin, "hänhän aivan väsyy tuossa epämukavassa asennossa."
Nuori tyttö ei noussut kuullessaan hänen äänensä; hän vain ryömi lähemmä häntä, aina edelleen hiuksiinsa kietoutuneena. Jack tunsi olevansa hämillään, samalla kun häntä tuo käytös suuresti huvitti.
"Älkää olko siinä asennossa", virkkoi hän. "Tehkää hyvin ja nouskaa ylös. Minä pyydän, nouskaa!"
Nakoda sanoi, että hänen tulisi auttaa hänet ylös, ja kun nuori mies niin teki, kietoutuivat hiukset hänen käsiensä ympäri. Tytön noustua näki Jack hänen pienet, ruusuiset kasvonsa, suun vienot viivat ja pehmeät, pyöreät posket, vaan silmänsä piti tyttö edelleen alas luotuina, joten hän ei kokonaisuudessaan eroittanut hänen kasvojaan.
"Mikä teidän nimenne on?" kysyi hän ystävällisesti, "ja mitä minusta tahdotte?"
Nyt nosti tyttö silmänsä ja nuori mies jäi sanattomaksi hämmästyksestä. Ne olivat, joskin kapeat ja pitkulaiset, kuitenkin suuret ja — siniset. Ensi silmäyksellä hän ei ollut huomannut tytössä mitään erikoisempaa, vaan nyt kun tämä seisoi hänen edessään pitkiin hiuksiinsa kietoutuneena ja syvissä, sinisissä silmissään kostea kiilto, oli tämä hänen mielestään mitä ihanin pikku olento, joka teki häneen ihmeellisen vaikutuksen. Sellaisilla hiuksilla ja sellaisilla silmillä varustettu japanilainen tyttö! Ja jota kauemmin hän tyttöä katseli — katseli, mitenkä hänen pukunsa niin mainiosti somisti häntä, sitä selvemmin hän huomasi, että tämä, huolimatta sinisistä silmistään ja kastanjan ruskeasta tukastaan, todellakin oli japanitar. Hän koetti ajatuksissaan selittää tällaista poikkeustapausta, vaan mitään epäilystä hänen kansallisuudestaan ei kuitenkaan saattanut olla. Missään tapauksessa ei hän voinut olla vierasmaalainen.
"Tehän olette japanitar?" virkkoi hän viimein, päästäkseen asiasta täyteen varmuuteen.