Asemalla kumarsi hän heille vakavana, ja hänen kumarrukseensa vastattiin kohteliaasti ja kunnioittavasti. Näin harvinaisella ja merkillisellä tavalla jätti tuo vaaleatukkainen barbaari kaupungin.
Vielä vuosi sitten hän oli ollut iloinen ja suruton nuorukainen. Nyt hän oli vakava mies, jonka sielua ahdisti raskas painostus, ja jolla oli pyhä tehtävä edessään. Ja sitäpaitsi asui hänen sydämessään tavaton tyhjyys — tyhjyys, jonka hän tahtoi täyttää. Hän ei enää koskaan tulisi entiselleen, ei milloinkaan elämän puu hänelle kukkisi enää, ellei hän löytäisi sydämensä kadotettua haltiatarta - löytäisi auringonjumalatartaan.
XVI
Lemmen pyhiinvaeltaja.
Jack Bigelow matkusti Yokohamaan, mistä Tokion salapoliisit arvelivat hänen löytävän johtolangan kadonneen olinpaikalle. Tanssivien geishojen joukossa oli siellä äskettäin esiintynyt uusi ja hyvin kaunis tyttö, ja kun ei ollenkaan tunnettu hänen entisyyttään, eikä sitä, mistä hän oli tullut, luultiin häntä Yukiksi. Jackin sinne saavuttua oli tyttö kadonnut.
Jack oleskeli kokonaisen kuukauden Yokohamassa, kävi kaikissa sen teehuoneissa ja puistoissa, ja palkkaamiensa miesten avulla tarkasteli kaikki mahdolliset paikat, missä esiintyi tyttöjä. Mutta kukaan niistä, jotka tuotiin hänen nähtäväkseen, ei ollut Yuki, ja tarkastellessaan noita kaikenlaisia geishoja, jotka olivat aivan toisenlaisia kuin hänen vaimonsa, ja joita hän nyt oikein inhosi, alkoi hän entistä rajummin kaivata lemmittyään.
Tokion poliisiviranomaisilta saapunut sähkösanoma sai hänet palaamaan takaisin. Siellä hän sai tietää, että poliisit nyt arvelivat Yukin oleskelevan Nagosakissa, joka on merikaupunki Kinshun länsirannikolla. Siinä kaupungissa oli Yukin isä Japaniin saavuttuaan kaikkein ensin asunut. Hän oli suuren silkkiliikkeen omistajan poika, joka oli matkustanut Japaniin perin pohjin perehtyäkseen siihen alaan, jolle hänen tuli antautua. Stephen Burton mielistyi suuresti tuohon vieraaseen maahan; hän meni naimisiin japanittaren kanssa ja omisti pian itselleen kaikki maan tavat, jääden lopulta koko iäkseen sen kansalaiseksi. Hän ei sitten enää palannut elävänä kotiinsa, mutta vieraat punapartaiset miehet olivat melkein väkivaltaisesti ottaneet hänen ruumiinsa mukaansa meren toiselle puolen.
Hänen isänsä, vanha sir Stephen Burton, ei koskaan hyväksynyt poikansa avioliittoa, ja senvuoksi eivät Taro ja Yuki milloinkaan tulleet tuntemaan ketään isänpuoleisista sukulaisistaan. Isä kuoli heidän ollessaan vielä aivan pieniä.
Ehkä oli Yuki jonkinlaisen epämääräisen tunteen ajamana lähtenyt sinne. Sitäpaitsi oli siellä paljon teehuoneita, joissa hän voisi esiintyä. Poliisi luuli varmaan, ettei se tällä kertaa ollut erehtynyt.
Matkustettuaan väliin hitaasti kulkevissa, epämukavissa junissa, joissa ei ollut makuuvaunuja eikä muitakaan sellaisia mukavuuksia, joita Amerikassa on kaikilla rautateillä — väliin kurummoilla [kurumma = pienet vaunut], joiden vetäjien askelet tupruttivat pölyä hänen kasvoilleen, niin että maisemat hänen ympärillään olivat kuin tiheän harson peitossa — ja väliin taas kiireesti ja väsymättömästi kulkien jalan, saapui hän viimeinkin nääntyneenä ja sairaana Nagasakiin. Siellä hänet heti piirittivät nakodat, jotka innokkaasti tarjosivat hänelle aviollista onnea. Hän ei tahtonut mokomia nähdäkään. Ne uudistivat hänessä liian surullisia muistoja.