Hän sittenkin palaisi Tojin-sanin luo. Eikö tämä muistanut niitä omia lausumiaan sanoja, ettei uni koskaan päättyisi, jollei Tama niin haluaisi? Hän ei halunnut, eikä koskaan haluaisi. Kärsivällisesti ja yhtämittaisesti hän suostutteli Tojin-sania, kunnes tämä aivan lumoihin antautumaisillaan, epätoivoisena ja hentomielisenä kääntyi oppilaittensa puoleen, pyytäen näiden omalla kielellään selittämään selvemmästi, kuinka uusiin ja toisellaisiin oloihin Tama tulisi ja kuinka hänen elämänsä tulisi suuresti muuttumaan.
Miehekkäästi kyllä, koettivat pojat hätäillen ja epävarmasti selittää asiain tilaa. Onneton tyttö, kuten he häntä vielä nimittivät, tai tyttö raukka, tulisi pian saamaan näkönsä, lupasi hyväsydämminen Junzo. Silmiin tehtäisiin pieni, kunnioitettava leikkaus. Länsimaiden oppineet tietäjät, kertoi japanilainen ylioppilas, ovat omassa maassaan parantaneet satojen sokeain silmät. Tojin-san, joka itse oli ollut lääkäri, oli tavannut hänen silmissään hienon, huomaamattoman kalvon, sangen tavallisen ja vaarattoman, jota ei ollut vaikea leikkaamalla poistaa. Hän oli kutsunut luokseen suuren, kuuluisan lääkärin, joka asui pääkaupungissa. Nyt oli tämä saapunut, kuljettuaan Tojin-sanin pyynnöstä tuon pitkän matkan Fukuihin saakka. Hän oli ihmeittentekijä, jonka maine oli kuulu ympäri koko maapallon, kertoi nuorukainen palavin innoin.
Sata ystävää oli tyttö raukkaa odottamassa Tokiossa, jatkoi kohteliaasti Higo. He odottivat kiihkeästi häntä sinne — niin japanilaiset kuin muukalaisetkin. Tama lähetettäisiin heidän luokseen, sillä Fukui oli ollut epäystävällinen, ja hän tulisi olemaan muualla onnellisempi. Vähitellen tulisi hän käsittämään kaikki nämä asiat, lupasivat he.
Tama kuunteli kärsivällisesti, mutta välinpitämättömänä, ikäänkuin ei olisi kuullut puoltakaan heidän puheestaan. Sen hän vain selvästi tajusi, että hänet lähetettäisiin kauas, johonkin etäiseen maahan, hyvin kauas Tokiwan temppelistä ja Atago Yamasta sekä äärettömän matkan päähän Tojin-sanista.
Hänen äitinsä oli opettanut, että buddhalaisen nunnan elämä oli pitkä sarja sovitusuhreja edellisessä olotilassa tehdyistä synneistä ja rikoksista. Epätoivoissaan hän koetti miettiä, mitä rikoksia oli tehnyt edellisen elämänsä aikana, koska häntä noin ankarasti rangaistiin. Koko maailmassa oli hänellä vain yksi ainoa turva, yksi ainoa lohdutus: Tojin-sanin ääni ja hyväily, ystävän, joka oli häntä tulisesti syleillyt!
He kulkivat julkisia vuoristoteitä, joita Tama oli aina ennen huolellisesti karttanut. Yöt viettivät he vieraina vuoritemppelien pappien luona, jotka, luettuaan ylioppilaiden ylpeästi esittämän suosituskirjeen Echizenin ruhtinaalta, toivottivat matkalaiset tervetulleiksi ja katselivat kettu-naistakin enemmän uteliaasti kuin vihamielisesti. He yksin kai parhaiten oivalsivat tämän pienen olennon surullisen aseman, nunnan, joka oli elänyt heidän keskuudessaan, vaikka ei heidän alueellaan. Eivät he kuitenkaan olleet häntä hoivanneet eivätkä vainonneet, vaikka heillä enemmän kuin muilla olisi ollut siihen syytä ja tilaisuutta. Vuosikausia oli Tama elänyt niillä ruokavaroilla, joita hän kavaltamalla sai temppeleistä, — näiden varastojen ääriin oli aina pieni määrä elatustarpeita aivan kuin tahallisesti hänen otettavakseen asetettu.
Matka Fukuihin oli pitkä ja vaivaloinen. Kesä oli jo mennyt. Ilmat olivat kylmät; tuulet ja sateet pakottivat heidän yhtä mittaa etsimään suojaa sieltä ja täältä. Mutta muutamien vuorokausien kuluttua he saapuivat vihdoinkin vuoriston alalakeudelle, tulivat mäntymetsään, taivalsivat bambu- ja laakerilehdikkojen läpi Siipijalan-joelle, jonka rantamia pitkin oli enää vain lyhyt matka määräpaikkaan.
XXVI.
Viimeinen Echizenin ruhtinaan kohtelias ja kumarteleva lähetti oli poistunut Tojin-sanin huoneista, laulavalla äänellä esitettyään muukalaiselle isäntänsä syvästi murheellisen mielialan.
Huoneessa oli suuret kasat kallisarvoisia lahjoja, joita keisarillisen neuvoskunnan jäseneksi piakkoin muuttava Echizenin maakunnan ruhtinas oli lähettänyt vieraalleen. Hän oli nyt Echizenissä vain käymässä saadakseen kaikki asiansa järjestykseen ja valmistaakseen entiset vasallinsa mukautumaan uusiin olosuhteisiin. Ollen oikeatuntoinen ja ritarillinen mies, tahtoi hän korjata kaikki ne vääryydet ja ikävyydet, joiden alaiseksi hänen itsensä vieraaksi kutsuma ulkomaalainen oli hänen poissaollessaan joutunut.