"'Rakas ystäväni, paras ystäväni', huudahti pikku Hannu, 'sinä saat kaikki kukkaset puutarhastani. Sinun mielipiteesi ovat minulle paljoa rakkaammat kuin hopeanappini;' ja kiiresti hän poimi kaikki kevätesikkonsa ja täytti niillä myllärin korin.
"'Hyvästi, pikku Hannu', sanoi mylläri astuessaan mäkeä ylös lauta olkapäällään ja suuri kori kädessään.
"'Hyvästi', sanoi pikku Hannu ja hän jatkoi iloisesti ojankaivuutaan, sillä hän oli niin mielissään kottikärryistä.
"Seuraavana päivänä hän paraillaan kiinnitti köynnöskuusamaa ovensa edustalla, kun hän kuuli myllärin äänen tienvierestä. Hän hyppäsi alas tikapuilta ja juoksi puutarhaan, katsellen aitauksen yli.
"Siinä mylläri seisoi suuri jauhosäkki selässä.
"'Rakas, pikku Hannu', sanoi mylläri, 'viitsisitkö sinä viedä tämän jauhosäkin torille?'
"'Oi, olen hyvin pahoillani', sanoi Hannu, 'mutta minulla on kovin paljon puuhaa tänään. Köynnöskasvit ovat kiinnitettävät ylös ja kaikki kukat kasteltavat ja heinä niitettävä.'
"'No', sanoi mylläri, 'oletpa sinä epäystävällinen kun kiellät, vaikka minä annan sinulle kottikärryt'.
"'Oi, älä sano sitä', huudahti pikku Hannu, 'en minä mistään hinnasta maailmassa tahtoisi olla sinulle epäystävällinen'; ja hän juoksi sisään ottamaan lakkiansa ja läksi matkaan suuri säkki selässään.
"Päivä oli kovin kuuma ja tie hirveän tomuinen, ja ennenkuin Hannu oli ehtinyt kymmenennen kilometritolpan kohdalle, oli hän niin väsynyt, että hänen täytyi istahtaa maahan ja levätä. Hän kulki kuitenkin rohkealla mielellä eteenpäin, ja vihdoin hän saapui torille. Odotettuaan siellä jonkun aikaa hän sai jauhosäkin myödyksi hyvästä hinnasta, ja sitten hän palasi heti kotiin, sillä hän pelkäsi muuten illan käyvän kovin myöhäiseksi, ja kohtaavansa ehkä rosvoja tiellä.