Kurja Refi ja Ruppert olivat kuulleet pfalzilaiselta Anteron työskennelleen perimmäisessä osassa tunnelia, jonne vasta puheena olevana lauvantaina päästiin; siis olivat rauhallisina, ettei rakastettunsa ollut niiden yhdenneljättä joukossa, joiden maallisia jäännöksiä Trimbachin kirkkomaahan jo oli haudattu.
Arkku arkulta nousi muuriportista ja yhä kiivaammin sykki kolmen ystävämme sydämmet, sillä jo yhdeksänkymmentä ruumisarkkua seisoi kirkkomaalle menevällä tiellä.
Yhä terveemmän näköisemmät olivat nyt löydettyjen ruumiiden kasvot, ja päivänvaloon saatettuina, näkyi aivan selvästi, että ainoastaan muutamia tunteja sitten oli henki eronnut ruumiista.
Kahdeskymmenes arkku näkyi hämärässä tunnelin suussa.
Refi, Ruppert ja pfalzilainen veli uskalsivat tuskin hengittää. Nyt nostettiin kansi ylös ja seuraavassa silmänräpäyksessä nousi kolmen ihmisen surullinen huuto hiljaiselle iltataivaalle, sillä arkussa makaava oli — onneton Antero.
"Kristuksen armon tähden, — veljeni! Aukaise silmäsi!" huudahti Ruppert epäilyksessä, kun äiti ja Nadler lankesivat polvillensa arkun molemmille puolille ja antoivat vallan niin kauvan pidätetyille kyyneleillensä. Seuraavassa silmänräpäyksessä heittäysi Ruppert veljensä elottoman ruumiin yli, suuteli hänen ristissä olevia käsiänsä sekä sanoi tuskissansa:
"Antero, eikö tosi, se on ainoastaan kamala, hirveä uni ja sinä et ole kuollut? Kuinka olisi mahdollista, kasvosi ovat niin terveet ja kukoistavat. — Sinä — sinä — olet vaan väsynyt, etkä kuollut, — eikö niin? Ja minä olen itseni parantanut, rakas Antero, ja sinä olet minusta tästä lähtien saava ystävän — ja — mutta, Antero, älä makaa niin jäykkänä ja elotonna siinä, vaan anna minulle merkki, olkoon se kuinkakin vähäinen, että olet kuullut sanani ja ettei henki ole ruumiistasi kadonnut!"
Jokaisella ympärillä seisovista oli omiensa puolesta surun ja tuskan kanssa tekemistä, kuitenkin liikutti tuo Ruppertin ääretön vaikeroiminen niin, että yltympärinsä kuului tihkumisia.
Vihdoin astui työnjohtaja Ruppertin luo, pani osaa ottavaisena kätensä hänen hartioillensa sanoen surkuttelevalla äänellä: