"Jerupkow on nyt näinä päivinä antanut julistuksen, jossa hän lupaa maa-orjilleen vapauden, jos vaan käyttäytyvät moitteettomasti ja osoittavat kiitettävää ahkeruutta!"
"Siis totta kuitenkin", kaikui Shestokow'in huulilta. "Ja minä kun en tahtonut uskoa tätä huhua!"
"Kuinka vaarallisia seurauksia tällaisista ajattelemattomista toimista tulee olemaan kaikille naapuri-tilan omistajille, sen ymmärtää Teidän armonne kyllä. Meidän maa-orjiemme tyytymättömyys kasvaa kasvamistaan, uskaltavatpa jo äänekkäästi napista ja minun täytyy sanoa suoraan, että olen todellakin iloinen nähdessäni teidän armonne täällä tiluksillanne!"
"Tyytymättömät saavat pian tehdä tuttavuutta herransa kanssa", huusi Shestokow ja viskasi hollantilaisen piippunsa niin, että se meni pirstaleiksi.
"Ilmoita minulle tyytymättömien nimet ja tahdon sitten määrätä rangaistuksen."
"Aivan oikein, teidän Armonne!"
"Veroa tulee tällä kertaa vaatia erityisellä kovuudella", jatkoi ruhtinas, "ei ketään armahdeta — ei armoa, ei anteeksi antoa!"
"Paitse useammilla talonpojilla, on talouden hoitajalla Andreaksella kokonainen säkki jyviä rästinä, näitä hän sai viime keväänä kylvöä varten."
"Hän on maa-orja hänkin samoin kuin muutkin talonpojat", kuului Shestokowin vihainen vastaus, "siis tulee häntä kohdella samoin kuin näitäkin. Ei mitään armoa, heidän tulee kaikkien saada tuntea herransa ankaruutta."
"Anteeksi, teidän armonne", sopersi vouti hämillään, "luulin näet Andreaksen olevan jonkun poikkeuksen, koska — koska —"