"Kello on nyt viisi", sanoi vanha herra vetäen esille kallisarvoisen muistinsa, "minä jätän sinulle kaksi tuntia levätäksesi, sen perästä pukeudut ja lähdet minun seurassani rakkaan, hyvän keisarini luo, — käynnin seuraus on Jumalan käsissä!"
Sisar Marfa palasi palvelijan seurassa kantaen tarjottimella iltaruokaa ja varistettua viiniä. Kun Iivana oli nälkänsä sammuttanut, piti hänen taas asettua vanhaan nojatuoliin, ja isä Ilia veti isällisessä huolenpidossaan toisen tuolin lähemmäksi, johon nuorukainen voisi panna jalkansa. Sitte puristi hän hänen kättänsä ja ystävällisesti viitaten hänelle poistui hän sisarensa Marfan kanssa toiseen huoneesen.
* * * * *
Tsaarin työkamariin oli tunti sitte päästetty salapoliisien päällikkö. Hänen ilmiantonsa olivat niin tärkeitä, että ne Aleksanterissa herättivät suurinta hämmästystä. Niihin surkeihin havaintoihin, jotka keisarillinen herra käydessään tänään suuressa rikosvankilassa jo oli tehnyt, tuli nyt lisää katkera vakuutus siitä, että hänellä suuressa, laajassa valtakunnassaan oli ainoastaan harvoja sellaisia ystäviä ja palvelijoita, joitten uskollisuuteen hän voi luottaa. Hänen sydämmensä suru vaihtui oikeutetuksi vihaksi ja hän teki lupauksen, että tästä lähtien saisi jokainen kapinoitsija ja uskoton palvelija tuntea hänen keisarillista ankaruuttansa.
"Tahdon alkaa kavaltaja Shestokowista ja hänen tovereistaan Trubetskoista ja Gladkoista", huusi tsaari kauheasti suuttuneena, niin että koko hänen ruumiinsa ja äänensäkin vapisivat vihasta. "Nämät kurjat teeskentelijät! Niitten kohtelias käytös on minun silmiäni lumonnut; niitten uskollisuuden ja alamaisuudenvakuutuksiin olen lujasti luottanut, vieläpä silloinkin kun minun uskollisin palvelijani on minua hänestä varoittanut. — Sanokaa", virkkoi hän poliisipäällikölle, "mikä on sen virkamiehenne nimi, joka on tuonut esille todistukset ruhtinaan syyllisyydestä ja rikoksellisista hankkeista?"
"Sire, se on nadsirateli Markowna ja minä pyydän Teidän Majesteettianne palkitsemaan tämän virkamiehen virkaintoa suvaiten minua ylentämään hänet pristaaviksi" (poliisiviraston päälliköksi kaupunginosassa).
Vihastunut ilme keisarin kasvoissa hävisi hetkeksi, kun hän vastasi:
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka oikeastaan minun vanha Iliani olisikin ansainnut tämän ylennyksen."
Salapoliisien päällikkö loi kysyvän katseen tsaariin ja sai hämmästyksekseen tietää, että keisarin vanha kuski jo vuosia sitte oli epäillyt ruhtinas Shestokowia tämän salaliiton johtajaksi, ja että Ilia herkeämättä oli ahertanut saada bojaarin syyllisyyden ilmi ja oli luultavasti käyttänyt nadsiratelia välikappaleena.
Kun tsaari poliisipäällikön kanssa vielä oli neuvotellut niistä keinoista, joita lähinnä oli pantava toimeen ja antanut hänelle rajattoman vallan vangita kaikki salaliittolaiset, joitten nimet olivat tunnetut, päästi Aleksanteri uskollisen virkamiehen armossa luotaan.