Tchitan väestön kirjavuutta kuvasi seuraava sattuma. Saman kadun, muistaakseni Angarskajan, varrella ilmoittivat ottavansa vastaan: venäläinen tohtori L., muuten lättiläinen kansallisuudeltaan, japonskii doktor ja tibetskii lama doktor vähän alempana saksalaista alkuperää oleva tohtori B., juutalaissyntyinen Arthur Salomonovitsch F., juutalainen hammaslääkäri S. ja pari kolme venäläistä lääkäriä.
Ihmiset Tchitassa ovat yleensä ystävällisiä ja hyväntahtoisia, seuraa rakastavia ja seuraa kaipaavia. Minä puolestani tapasin siellä vaan ystävällisiä ihmisiä kuvernöörin viraston virkamiehistä ja poliisimestarista alkaen.
Kun tulin Tchitahan oli minulla pieni kortti tohtori v. Bergmanille. Ensimäisenä iltana kolkutin hänen ovelleen, ja avomielisen herttaisesti otti hän minut vastaan. Häntä pidettiin Siperian etevimpänä lääkärinä, ja oli sotilasarvoltaan kenraali. Kaikki hänestä pitivät, niin ylhäiset kuin alhaiset. Vallankumouksen jälkeen sotamiehet tahtoivat valita hänet luottamuspaikkoihin, joista hän kumminkin saksalaisen nimensä vuoksi kieltäytyi. Hän osoitti minulle suurta ystävällisyyttä, hankki tuttavia ja seurusteli minun kanssani. Hänen lapsuutensa koti oli ollut Petroskoilla, ja joskus hän yllätti minua joillakuilla suomalaisilla sanoilla. Hän tunsi Laatokan. Ja kun minä kiittelin Laatokan ihanuutta, kesäöiden valaistusten loisteliasta kuvastoa meidän "merellämme", saattoi hän vaipua haaveisiin: "kyllähän se Baikaljärvikin on komea, mutta niitä valaistuksia kuin Laatokalla on kesäisenä yönä, ei ole täällä. Minä olen aina uneksinut, että minulla olisi moottorivene — — —." Sitten hän unohtui eteensä katsomaan, huokasi hiukan, mutta sitten hänen hilpeä luonteensa taas pääsi vallalle.
Hänen kauttaan tutustuin virkamies- ja lääkäriperheisiin. Ensinnä kaikista on mainittava tohtori Lepinin perhe, joiden luona lopuksi asuin kuukauden päivät. He olivat valmiit itse epämukavuutta näkemään, kunhan minulla vaan hyvä oli. — Rauhantuomari — miravoi sudja — Gerken perhe oli myös minun tuttujani. — Venäläisen Volkoffin luona asuin muutamia viikkoja. Näiden herttaisten ihmisten luona tutustuin venäläisiin tapoihin ja heidän kauttaan kauppiasperheisiin. Oli hauska näissä perheissä seurustella, heidän kautta opin tuntemaan siperialaisia tapoja, oloja, ihmisiä.
Jos olisin kauvemmin Tchitassa viipynyt, olisin voinut pian vapaasti seurustella kenen kanssa vaan tahdoin. Vallan ventovieraat ihmiset lähettivät minulle sanan, että olisin tervetullut heille. Vallankumous kumminkin katkaisi siellä oloni. Tuttavieni luona näin paljon heidän tuttujaan, myöskin tutustuin heidän lapsiinsa ja niiden tovereihin. Niin että kun viime aikoina kadulla liikuin, tuli tuon tuostakin joku tuttu vastaan, jotkut koulutytöt niiata niksauttivat minulle ja koulupojat iloisesti tervehtivät. Se tietysti lämmitti maanpakolaisen mieltä. Vieläpä "meidän kiinalaisemmekin", joka isäntäväelleni toimitti ruokavaroja, kuului tuttaviini. Kadulla vastaantullessa hän irvisti minulle tuttavallisesti ja nyökäytti päätään.
Tchitassa on varsinainen vierailuaika kello 5 ip. Vieraissa ollessa istutaan teepöydän ympärillä ja siihen unohdutaan istumaan myöhään iltaan saakka. Ja puhe se luistaa niin että. Teetä ei tarjota pelkältään, vaan leivän ja voin kanssa, oikea venäläinen ei välitä voistakaan.
Venäläinen on tavattoman puhelias ja monisanainen. Tämän osoitteeksi mainitsen pienen esimerkin. Olin kerran erään venäläisen tuttavani kanssa kävelemässä. Minun piti hänelle selittää eräs seikka, jonka satuin tietämään paremmin kuin hän. Huonon venäjänkielen taitoni vuoksi ei se oikein luonnistunut. Kotiin tultuani valmistin sanakirjan ja kieliopin avulla lyhyen kirjallisen esityksen asiasta. Vein sen hänelle ja pyysin samalla kielellisesti korjaamaan. Hän korjasi, mutta sitten hän hymähti ja sanoi: venäläinen ei sano näin lyhyesti. Lisäsi sinne ja tänne sanoja, muutti attribuutteja kokonaisiksi lauseiksi: "No nyt se on enemmän venäläisen puhetavan mukainen".
Ulkolaisista kirjailijoista tuntuivat sivistyneiden venäläisten keskuudessa olevan erittäin suosittuja Maupassant, saksalainen Heine ja norjalainen Knut Hamsun eli Gamsun, niinkuin venäläiset sanovat. Muudan ylioppilas pyysi minua lausumaan hänelle Heinen runoja, jos suinkin osasin joitakuita ulkoa, hän oli lukenut niitä vaan käännöksinä. Samainen ylioppilas halusi oppia norjankieltä voidakseen lukea "Gamsunia" alkukielellä. — Myös Nietzschellä on ylioppilaspiireissä paljon ihailijoita.
Venäjällä on moni seikka erilainen kuin muualla. Meillä naiset laulavat enemmän kuin miehet, Venäjällä päinvastoin. Kaikissa piireissä kuulee hyviä miesääniä. Monessa muussa maassa naiset käyttävät kansallispukuja, mutta miehet käyvät kansainvälisissä puvuissa. Venäjällä miehet kaikista kansankerroksista mielellään käyttävät pukuja, joissa on edes osittain kansallispuvun vivahdus. Virkamies, koulupoika y.m., joiden täytyy käyttää univormua, eivät tunne oloaan kodikkaaksi kotiin tultuaan, elleivät pukeudu uudestaan. Kirkasvärinen sininen tai punanen mekko vedetään ylle, jossa on nappi sivulla samoinkuin paidassakin, vyö vyötetään vyölle ja jalkoihin vedetään saappaat. Kansallispukuun melkein kuuluu liian suuret saappaat ja vieläkin yleisemmin liian suuri lakki — furashka. Se on tavallisesti niin suuri, että korvatkin mahtuvat lakin reunojen sisäpuolelle.
Siperia on turkkien maa. Niitä siellä näkee jos minkälaisia, niiden kuvaaminen vaatisi erityisen lukunsa. Mainitsen vaan muutamia huomioita. Ensinnäkin käytetään suuren suuria poronnahkaturkkeja, joissa on karvat ulospäin. Samoin on enimmissä muissa. Tavallisia ovat koirannahkaturkit. Hienoimpia ja kauneimpia ovat vastasyntyneen varsan nahasta tehdyt. Ne ovat tiheä-, lyhytkarvaisia, kauniin ruskeita. Bamaulka-turkki on lampaannahasta. Pitkä villa on sisäpuolella, päälläpäin paljas nahka. Se on kokonaisuudessaan värjätty tumman siniseksi. — Komeimpia ja erittäin tarkoituksen mukaisia talvilakkeja ovat sellaiset, joissa sivuilla riippuu noin puolen metrin pituiset parinkymmenen cm:n levyiset turkisviilekkeet. Tavallisesti ne pidetään vain sivuilla riippumassa, pitemmillä matkoilla ne kääritään kaulan ympäri.