Hankalimpia seikkoja sotavangeilla oli rahan saanti. En malta olla kertomatta seuraavaa tapausta, koska se luullakseni on kuvaava. K. oli saanut kotoaan 1000 ruplaa, mutta pankki ei suostunut maksamaan niitä ulos. Ei mikään auttanut. Kun hän harmissaan näitä asioita ajatellen astuu kadulla, tulee häntä satunnaisesti venäläinen aliupseeri vastaan. Silloin juolahtaa hänelle ajatus mieleen. Hän vie aliupseerin syrjään ja selittää tilanteen ja kysyy voisiko hän auttaa häntä.
"Se käy mainiosti päinsä, tulkaa vaan mukaan."
He menevät pankkiin ja aliupseeri esiintyy ikäänkuin olisi ollut K:n vartija. Tiukasti sanoo hän pankkivirkamiehille: "Eversti käski antamaan tälle herralle hänen rahansa". — Rahat annettiin. Aliupseeri sai 30 ruplaa vaivoistaan. Ja molemmat olivat tyytyväisiä.
Välistä kuuli kerrottavan sieviäkin juttuja. Nykyisessä sodassa, jossa rintamat ovat niin äärettömän pitkät, eivät yksityiset tiedä miten milloinkin käy. Muudan saksalainen joukkokunta luuli, että he olivat päässeet voitolle. Heidän päällikkönsä husaariluutnantti ratsasti lähimpään venäläiseen joukkoon ja esitti, että he antautuisivat, sillä oli turha jatkaa. Mutta venäläiset sanoivat asianlaidan olevan aivan toisen ja heidän olevankin voitolla. "Ja te olette meidän vankimme, ettekä enää pääse pois." Sille tielle hän jäi. Kun häntä kuljetettiin rintaman takana, sattui vastaan tulemaan venäläinen husaariupseeri. Nähdessään saksalaisen husaariupseerin vankina, tuli hän hänen luokseen.
"Toveri, teidän on käynyt huonosti. Teidät varmaan viedään Siperiaan. Onko teillä yhtään rahaa mukana?"
"Ei, en osannut arvata varustautua."
"Sallitteko, tässä olisi kaksi tuhatta ruplaa."
Samainen saksalainen husaariupseeri oli Tchitassa. — Kun tämä tarina kerrottiin Midjalle ja Valjalle, säteilivät heidän silmänsä ilosta, kun saksalainen oli kertonut hyvää venäläisistä.
Tohtori K. oli kemisti, oli ollut suuren tehtaan hoitaja. Hän oli vielä nuori mies. Hän oli kokenut hyvin merkillisiä vaiheita, nähnyt paljon kauheata ja surullista. Minä kysyin häneltä millä hän kuluttaa aikaansa.
"Minä koetan maata niin paljon kuin mahdollista."