Mutta vallankumous oli pantava Tchitassakin toimeen.
Ensinnä tuli miitingien aika. Venäjällä, jossa kaikki kansankokoukset ovat olleet kielletyt, ei ole omaa nimitystäkään niille, vaan käytetään niistä englanninkielistä nimitystä miiting.
Miitingiä pitivät kaikki mahdolliset kansankerrokset: koulupojat, sotamiehet, kasakat, kaikenlaatuiset ammattikunnat, palvelustytöt, vieläpä burjaatit ja kiinalaiset.
Burjaatit toivoivat kokouksissaan, että heidät vapautettaisiin venäläisistä poliiseista. Kiinalaisten kokous synnytti monessa pelkoa, sillä heitä oli paljon ja pelättiin heidän esittävän mahdottomia vaatimuksia. Palvelustytöt päättivät kokouksessaan, että heitä on kutsuttava arvonimellä barinja — neiti.
Venäjällä on ollut kahdenlaisia virkamiehiä: utshonni ja damoshni — oppineita ja kotitekoisia. Eräässä kasakkakylässä päätettiin, että tämän jälkeen ei saisi olla muuta kuin damoshni — kotitekoisia virkamiehiä.
Koulupojat ovat sodan aikana olleet Venäjällä tavallista huomatummassa asemassa, sen vuoksi, että kaikki hiukan vanhemmat miehet ovat olleet sodassa. Koulut olivat suljettuina toista viikkoa, ja pojat pitivät miitingejä. Eräässä kokouksessa muudan kimnaasin ylemmän luokan oppilas puhui rajattoman innostuksen valtaamana siksi kun pyörtyi.
Kaupungin suurella paraatikentällä pidettiin yleisiä miitingejä, joissa oli kaikkia kansankerroksia. Eri kansanryhmien edustajat pitivät kukin vuorostaan puheita. Joku puhuja sekaantui, niin että hänen toverinsa kävivät vetämässä hänet puhujalavalta alas. Yleensä olivat puheet teoreettisia, loppumattoman innostuksen täyttämiä.
Kasakat pitivät paraatia ja puheita. Satuin näkemään kasakkain kirkkoparaatin, pääkirkon, soborin edustalla. Joukkojen edessä kannettiin punaisia kankaita, joissa oli vallankumouksellisia lauselmia. — Sivumennen mainiten näissä punaisissa kankaissa, joita pitkin päivää kaduilla kannettiin, oli venäjänkielen oikeinkirjoituksessa pantu vallankumous toimeen; jer-kirjain oli jätetty pois ja venäjän monien i-kirjaimien asemesta käytettiin vaan yhtä i:tä, samanlaista kuin meidän i:mme. — Kirkosta tultua pantiin kasakat neliöön, upseerit pitivät heille vallankumouspuheita, sähkösanoma lähetettiin uudelle hallitukselle ja sitten hurrattiin. Minusta tuntuivat kuitenkin kasakkain hurraahuudot verrattain laimeilta.
Sitten ryhdyttiin vallankumousta yksityiskohtaisesti toteuttamaan. Ensin pantiin kuvernööri viralta pois. — Transbaikaliassa oli kauvan ollut kuvernöörinä kenraaliluutnantti Kiashko. Hän nautti laajojen kansankerrosten suosiota, ja oli siitä kuuluisa, että hän oli yhtä kohtelias ja hyväntahtoinen lääninsä vaatimattomimmallekin asukkaalle. Hän oli tullut muuanne siirretyksi muutamia kuukausia ennen vallankumousta. Kuvernöörin virkaa hoiti toistaiseksi Narishkin, joka sangen vähän nautti väestön suosiota. Hänet pantiin aluksi viralta pois ja kun hän huonoihin vaatteisiin pukeutuneena yritti paikkakunnalta poistua, vangittiin hänet. Aluksi hän sai olla kotiarestissa kaupungin päähotellissa, mutta siirrettiin sitten päävahtiin.
Läänin uusi kuvernööri Mustafim oli jo kauvan ollut tulossa Tchitahan. Sattui niin hullusti, että kun hän lähti matkalleen Irkutskista, ei hän vielä tiennyt mitään vallankumouksesta, mutta kun hän tuli perille Tchitahan, oli se jo tapahtunut. Hänelle oli kyllä lähetetty matkalle sähkösanomia, mutta jostain syystä ne eivät olleet tulleet hänen käsiinsä. Kun hän tuli perille, oli paljon viranomaisia, sotaväkeä ja muuta yleisöä häntä asemalla vastassa. Kokoontuneelle kansalle hän alkaa pitää puhetta, sanoo tulleensa keisarin käskyjä täyttämään, aikovansa mitä ankarimmin noudattaa vanhaa järjestelmää j.n.e. Mutta hänen suureksi ihmeekseen kaikki nauravat hänelle vasten kasvoja. Sitten mennään suureen sobranjaan — vastaanottoon. Siellä käy samoin. Hän alkaa pitää ohjelmapuhettaan, ja taas hänelle nauretaan. Mutta silloin joku hyväntahtoinen ihminen vei hänet syrjään ja selitti mitä oli tapahtunut.