Ainoa toverini, vapauttaan hakeva harmaja sarvijaakko kömpii pitkin ruutua ylös, aina uudelleen pudoten ja taas ylös yrittäen. Tuntuu mielestäni kuin olisin itsekin tuollainen sarvijaakko, joka kiipeilee, kiipeilee — pudotakseen. Kurja kuoriainen, jota olojen luja lasiruutu vapauteen pääsemästä estää! — — —.